Elokuun puolivälissä alkoi koulu, päivähoito ja työ. Kaoottinen Arki löi läpimärällä villasukalla naamalle, ja hieroi sitten sitä sukkaa tuhkan kanssa ympäri talon ja kellon. Mainio Fok_it –sarjakuva kuvaa tunnelmia aika oivallisesti: tässä ja tässä
Puoliskolla alkoivat työt jo elokuun ensimmäisellä täydellä viikolla. Itse aloitin loman jälkeen työt tekemällä 13 päivää opetustöitä putkeen. Samaan aikaan alkoi esikoisen koulu, kuopuksen päivähoito, kuskaukset hoitoon ja hoidosta pois, ja jokaisen (erityisesti vanhempien) täysjärkisyyden kannalta välttämättömät harrastukset. Lisäksi tuon opetusputken jälkeen olin käytännössä pari viikkoa yhtä soittoa työmatkalla. Että yritä siinä sitten sitä remonttia. Oi voi.
No, rehellisesti sanottuna, kyllä asioita tapahtui, onhan oma remonttitonttumme ollut lähes joka viikko useamman päivän täällä puuhaamassa. Isojakin juttuja, esimerkiksi saunan hormipuljaus saatiin lopulta tehtyä (siitä joskus vähän enemmän), ja kellarin saunan, vessan, kylmäkellarin ja lämminvesivaraajavaraston lattiat saatiin valettua (kuvassa lattiat tulevat pitkää putkea pitkin). Vaan kun varsinaisesti mitään ei ole vielä kokonaan valmiina, ja ennen kaikkea kun keittiö on vielä aika kaukana valmiista, olo ruttaantuu sinne märän villasukan alle. Jotta oppisin lisää nöyryyttä, universumi päätti vielä lisätä Arjen iloksemme kissan tassun märkivän, antibioottikuuria vaativan tulehduksen. Ympäriinsä törmäilevä ja pissaileva tötteröpää tänne tosiaan vielä tarvittiinkin. Not.Aamut ovat jo aika kylmiä. Varsinkin lasiverannalla alkaa olla hyytävää – veranta on täysin eristämätön, ja ikkunoitakin on vain yhdet. Vaan ei auta, aamukahvi on keitettävä verannalla, ja lehti haettava luettavaksi. Herätys on viimeistään puoli kuudelta, joten lehteä hakiessa aurinko on tähän vuoden aikaan vasta nousemassa. Aamu-usva aamuhämärässä viljapellon päällä, kurkien ja korppien huudot suolta tukkivat kuitenkin aika nopeasti sisäisen urputtajan suun. Onneksi on niitä todellisiakin villasukkia, joita voi vetää jalkaan. Vaikka sitten kahdetkin yöksi, kuten olen havainnut tarpeelliseksi.
Tavarakaaos lisääntyy, kun Hemstugasta on pitänyt raahata entistä enemmän tarpeellista tavaraa Kanervakumpuun. Sitä tarpeellista tavaraa (erityisesti vaatteita) etsitään sitten jätesäkeistä, laatikoista, sohvilta, hyllyiltä ja koreista. Yleensä etsimäänsä ei löydä, varsinkaan illalla, kun pitkä päivä väsyttää, alkaa olla pimeää, ja tiskitkin on tiskaamatta. Tänä viikonloppuna tapahtui sentään tavallaan pientä, mutta sittenkin niin suurta – saatiin viimein haettua korijärjestelmät vaatehuoneeseen. Sattuikin niin, että hra ruotsalaisen huonekaluketjun korijärjestelmän osaset oli jotenkin just eikä melkein:Ihan kohta (mutta en tänään) ryhdyn metsästämään niitä vaatteita ja sijoittamaan niitä tuohon kaikkeen tyhjään tilaan.
Lastenhuoneeseenkin saatiin vaatesäilytystilat:
Kaappi on viitisen vuotta sitten hankittu antiikkiliikkeestä (ilmeisesti vähän ylihinnalla, mutta kuka sitä vanhoja muistelee). Se painaa aivan tolkuttomasti, eikä edes ovea saa irti. Yritimme sitä puoliskon ja remonttitontun kanssa siirtää yläkertaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Tänään paikalle saapui ystävällismielisiä naapureita, ja jalkojen ja yläosan koristelistan irrottamisen ja pienen runttaamisen jälkeen kaappi todellakin siirtyi yläkertaan. Jää sitten kuolinpesän tehtäväksi huolehtia se sieltä alas. Tuon pitäisi nyt sitten riittää lasten arkivaatteille; pitkät roikkuvat ja juhlavaatteet laitetaan sinne vaatehuoneeseen.Tein muuten Kanervakummulle Instagram-tilin (Suonummen_Kanervakumpu), josta voi käydä halutessaan vilkuilemassa edistymiskuvia ja muuta sellaista. Katsotaan, kuinka keski-ikäisehkö oppii sitä some-välinettä käyttämään.
