VRR* 1: Salaojat

Taannoin kerroin jo salaojituksesta, mutta tulin tuossa ajatelleeksi, etten lopultakaan antanut kovin tarkkoja speksejä. Tässä siis niitä, josko niistä jollekin taas olisi hyötyä. Tämä olkoon ensimmäinen Virallinen RemonttiRaportti, koska salaojat nyt ovat valmiit. Tai ainakin melkein valmiit.

Pyysimme keväällä muutamilta paikallisilta maansiirtoyrityksiltä tarjouksia salaojituksesta, joka toteutettaisiin salaojittavalla eristyksellä (Fuktisol/Isodrän). Vastausten kirjo oli valtaisa, eikä niiden kovin erilaisten sisältöjen vuoksi ollut kovin helppo vertailla. Kallein tarjous oli 20 – 25 000 € kokonaistoimituksena, muut sitten sitä eriasteisesti halvempia. Lopulta toteutunut hinta oli selvästi alle kymppitonnin, maksoimme kaivamisesta (ja täyttämisestä) ja materiaaleista; putkien ja levyjen asennuksen teimme itse. Yksi paikallinen yritys karsiutui heti pois, koska heidän vastauksensa oli nuivahko “no joo, on me kuultu tosta menetelmästä, kai me voidaan sellainen periaatteessa tehdä”. Kallein oli, no, hinnaltaan aika mahdoton. Pari yritystä ei vaivautunut vastaamaan mitään. Hyvää ja asiallista, suorastaan erinomaista palvelua saimme Minimaansiirrosta; kyseinen firma on ymmärtänyt, miten asiakkaan kanssa toimitaan; heidän asenteensa oli kohdallaan. Erinäisistä, lähinnä aikataulullisista syistä johtuen kuitenkin päädyimme lopulta toiseen firmaan: Rintamäen rakennus ja suunnittelu Vihdistä.

Vaikka viime kesä oli kammottava sateisuudessaan ja koleudessaan, meillä kävi älytön tuuri – kesän ainoa hellejakso osui salaojituksen kanssa yhteen. Salaojat, sepelit, eristyslevyt ja suojakankaat saatiin kaikki asennettua hellivässä helteessä, ilman pelkoa, että kaatosade romauttaa kaivannon reunat. Koko asennushommaan ei lopulta edes mennyt kovin kauaa, kun alun ihmettelyn jälkeen päästiin vauhtiin. Levyjen asentaminen oli helppoa, eikä suojakangaskaan juuri aiheuttanut ongelmia – haastavin kohta oli peitelevyjen asentaminen. Sekin kuitenkin saatiin tyydyttävästi tehtyä, tosin vasta ojien täyttämisen jälkeen. Ihan viimeiseksi sitten kärrättiin vielä hiekkaa levyjen peitoksi, muun muassa kellarin lattian alta.

Kaivannon pohjalla ei jäänyt epäselväksi, miksi kellarissa oli liikaa kosteutta. Talo on hiekkaisessa rinteessä, ja ihmettelimme pitkään, mistä ylimääräinen kosteus tulee. Kaiken järjen mukaan paikan olisi pitänyt olla paras mahdollinen, ja sateen ja muun kosteuden suotua nopsasti syvemmälle, pois talon alta. Kaivannon seinällä näkyvä poikkileikkaus ratkaisi mysteerin; hiekka olikin itse asiassa hietaa, hiesua, jopa silttiä. Lapset puristelivat käsissään kosteasta siltistä palloja, jotka kuivuivat koviksi kikkareiksi. Ylimääräinen kosteus oli siis noussut kellariin kapillaarisesti hienojakoisessa maa-aineksessa. Savea ei sentään löytynyt, mutta lopputulos oli yhtä kaikki lähes sama kuin savimaalla. Tavallaan sekin oli ihan helpotus; kuvittelin jo mielessäni yhtä tietämääni tapausta, missä talon alta löytyi vesisuoni, mille piti rakentaa kaivo ja pumppaamo. Sekin olisi ollut periaatteessa mahdollista, tontti on pohjavesipitoisen Salpausselän alueella. Tontti, kuten lähiympäristö laajemminkin, on käytännössä kokonaan glasifluviaalista ainesta. Jäätikköjokien eri vaiheiden kerrostumat näkyivät kaivannossa hienoina raitoina! Oli melkein sääli peittää ne.

Hiukan päänvaivaa salaojituksessa aiheutti lasikuisti, joka lepää vain oman matalan kivijalkansa päällä. Emme halunneet ottaa kuistin romahtamisen riskiä, joten syvät salaojakaivannot aloitettiin kuistin kulmista, ja kuistin ympäri tehtiin matalampi salaoja. Se tehtiin viimeiseksi, ja nämä matalat putket yhdistettiin syvällä oleviin putkiin. Näin saimme myös säästettyä alkuperäiset kivirappuset, joista en missään nimessä halunnut luopua.

Salaojat ja eristys toimivat ilmeisesti ihan hyvin, sillä kellari ei enää haise kellarilta, eikä ilma ole kalsean kosteaa. Kalkkihärmääkään ei ole ilmestynyt mihinkään seiniin, vaikka ne vielä tietenkin lepäävät sen alkuperäisen maa-aineksen päällä. Kuten monilla foorumeilla painotettiin, salaojituksen lisäksi korjaamme kosteusongelman myös kellarin sisällä. Siitä kuitenkin tarkemmin joskus toiste.

Tässä salaojat jo asennettuna. Sepeliä sai helteessä lapioida hetken - tosi se oli joku muu kuin minä. Jouduin itse olemaan työmatkalla samaan aikaan. Voi harmi... Oikealla näkyy nurkka, josta ylärinteen puoleinen salaoja lähtee.

Haastavahkoa oli kivuta kaivannon pohjalle; helpoin reitti oli kellarin ovesta, joka on alarinteen puolella. Hienon hiekan yksi huonoimmista puolista oli se, että sitä kulkeutui *ihan* *joka* *paikkaan*. Koko kesän koko talo oli yksi suuri hiekkalaatikko.  Kauhunhetkiä hiekka aiheutti kuistin kohdalla. Siihen on ilmeisesti aikoinaan ajettu karkeampaa hiekkaa, ja se alkoi valua kuistin alta pois, kuvasta näkyvästä kulmasta. Vuotokohta tukittiin sitten kotitekoisella ratkaisulla, eikä kuisti päässyt murtumaan. Huomatkaa leca-harkkojen nokkela käyttö! Kuistin kohta kaivettiin vasta kuin syvä kaivanto oli peitetty. Putket vaan viriteltiin siten, että ylempi ja alempi putkisysteemi saatiin liitettyä yhteen.

Isodrän-levyt saatiin asettumaan langan avulla suoraan. Tai siis sen värillisen langan, minkä avulla tehdään suora viiva seinään. En ole tainnut edes kuulla sen nimeä. Joka sivulla vähän mittailtiin, että miten päin levyt laitetaan, että päästään mahdollisimman vähällä levyjen halkomisilla. Välillä levyt meni niin tasan, että piti heitellä ylävitosia ja ottaa asennusolut. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy, että kuisti suostui pysymään kohtuu hyvin paikoillaan. Tältä toiselta puolelta hiekka ei onneksi alkanut valua.


En tiedä kuinka oppikirjan mukaista meidän asennus oli. Me kuitenkin tuettiin alimmaisia levyjä sepelillä sitä mukaa kun niitä saatiin asennettua. Levyt oli helpompi saada pysymään suorassa ylemmän rivin asennuksen aikana.
....ja jostain kumman syystä koko asentamisen ajan mun teki kovasti mieli riisisuklaata. Onneksi hellettä riitti sen verran, ettei kerta kaikkiaan jaksanut lähteä käymään kaupassa.

Me käytimme myös aika pieniä palasia levyistä. Hinta on sen verran kova, ettei tehnyt mieli haaskata materiaalia. Tässä näkyy, miten esimerkiksi kolmesta levystä sahatut levyn paksuiset suikaleet tungettiin paikkaamaan yksi vajaa väli, kun ei raaskittu sahata sopivaa palaa uudesta kokonaisesta levystä. Viereiset levyt kiilaavat palaset tiukasti paikoilleen.

Myös suodatinkankaan asennus sujui ilman suurempia ongelmia, tosin nurkissa piti vähän nykiä useampaan kertaan, että kankaan sai asettumaan kunnollisesti.
Itse salaojan purku on aika jyrkästikin alarinteeseen, jossa on kokoomakaivo. Kaivo muuten tehtiin vain suoraan rumpuputkesta sahaamalla, kylkiin porattiin rei´ät putkien liitoksille. Säästettiin taas vähän, kun ei ostettu valmista kaivoa.

Ja hei, kyllä se aurinko paistoi kesällä. Todistetusti. Sitä jopa oli ihan onnellinen, kun sai puuhata talon varjopuolella. Näitä aurinkopuolen levyjä laittaessa kärähti niska ja koko naama.

 Meidän kaivurimies oli kyllä viimeisen päälle ammattilainen, niin taitavasti hän taputteli tuon hiekan talon ympärille ja alarinteeseen.
Yllättävän vähän muuten tuli kiviä vastaan; vain muutama isompi kivi, jotka nostettiin tontin reunalle. Himoiten jo katselen niitä, ja suunnittelen, miten hyödynnän ne puutarhassa. Tuskin niitä tuosta enää siirretään, mutta tuohon niiden ympärille voi keksiä kaikenlaista. Kuvista näkyy, miten yläreuna jätettiin paljaaksi, kun ei ennen aikataulutettua kaivantojen täyttöä ehditty asentaa niitä peitelistoja. Onneksi hyvät säät jatkuivat, ja listat saatiin asennettua. Täytyy kyllä myöntää, että viimeiset listat peiteltiin vasta syksyllä hiekan alle turvaan.

Tuossa samalla hiukan levennettiin tuota meidän jyrkähköä ajotietä. Vanhan autotallin ajoluiska oli tuettu luonnonkivillä. Osa niistä jäi hiekan alle, mutta varsinkin ajotien puolelta siirrettiin kaivurin kauhassa isommat kivet tukemaan tieluiskaa. Tuohon seinän viereen olisi ajatus laittaa sitten kiveys koko talon ympäri, kunhan tässä nyt joutaa.



 P. S: En oikein vieläkään handlaa tätä kuvien laittoa, tai sitten tää alusta vaan on huono. Pahoittelen kuvien hajoamista, toivottavasti kuva ja asiayhteys löytävät teidän apparaateillane toisensa.

30.11.15 Muoks: lisäsin linkin tuohon meidän kaivurifirmaan, jotka tekevät paljon muutakin.

 * VRR = Virallinen RemonttiRaportti, eli yleishöpinää asiapitoisempi päivitys. Toivottavasti. Ehkä tähän nyt ainakin tuli sitä asiaakin, eikä keski-ikäisehköä iltafilosofointia.

Marraskuun tilannekatsaus

Kun elää jatkuvan keskeneräisyyden keskellä, on välillä vaikea muistaa, miten paljon on jo valmistunut huhtikuun jälkeen. Se Loputon Arki rullaa päiviä toisensa jälkeen, ja viikot ovat muuttuneet sumuiseksi, epämääräiseksi pötköksi. Meillä molemmilla talouden aikuisilla on mielenkiintoiset, mutta haastavat ja hetkittäin tai jopa pitkittäin melko stressaavat työt. Kun päivittäiset rutiinit on hoidettu minimitasolla, on jäljellä silti aika rajallinen määrä omasta itsestä. Koskapa tämän erittäin tieteellisen listauksen(kin) perusteella olen vahvasti keski-ikäistymässä, ellen jopa keski-ikäinen, voin väittää oppineeni elämässä ainakin jotain. Yksi niistä tärkeimmistä opeista on ollut, että kukaan ei jaksa kaikkea, varsinkaan jatkuvasti. Pitkään vänkäsin tätä lahjomatonta totuutta vastaan, ja puskin väkisin ja voimalla eteenpäin. Lopulta on ollut pakko hyväksyä oma rajallisuus, ja nöyrtyä sanomaan ei, myös itselleen. Siksipä arkipäivisin otan pensselin sijaan teemukin käteen ja luen keskeneräisen aamulehden, tai ihan vaan istun. Jos hyvin käy, jaksan tiskata tai viikata pyykkejä, mutta useimmiten jaksaminen näillä marraskuun pimeillä rajoittuu uunien lämmittämiseen ja lasten iltatoimista huolehtimiseen. Tällä metodilla oma panos remontin ja muiden isompien töiden edistämiseksi on jäänyt lähinnä viikonloppuihin, ja ympärillä valuva sotku ja kaaos vetää sanattomaksi. Armollisuus itseä kohtaan on kuitenkin kannattanut, onnellisin olen ehkä siitä, että se väsy-nälkä-kiukkurähjääminen lapsille on loppunut oikeastaan kokonaan. En koe enää syyllisyyttä siitä, että valitsen siivoamisen sijaan lasten kanssa sohvalla istumisen. Tuskin tulen kuolinvuoteellani katumaan, että hitto kun tuli ihan liikaa istuttua lasten kanssa sylikkäin.

Hetkittäin kuitenkin remonttiahdistus nostaa päätään ja saa äänensä turhankin kuuluvaksi. Silloin on hyvä vähän kerrata, mitä on jo saatu aikaan. On ollut kesästä asti tarkoitus laittaa tarkempia kuvauksia huone kerrallaan, mitä on tehty, ja mitä materiaaleja ja ratkaisuja käytetty. Mikään huoneista ei ole kuitenkaan vielä “lopullisen” valmis, siis siten, että kaikki aiotut huonekalut ym. olisivat paikoillaan. Olen siksi ollut vähän haluton vielä niistä kirjoittamaan, vaikka yläkerta alkaakin olla jo oikeasti valmis. Tässä nyt kuitenkin vähän listauksena missä mennään, ennen kaikkea itselle muistutuksena, että kaikki on oikeastaan ihan hyvin:

Yläkerta:
- kylmät sivuvintit jaettu kahtia, eristetty ja rakennettu nukkuhuoneiksi, vaatehuoneeksi ja varastoksi, pintoja myöten valmiina (tosin yksinkertaisiin ikkunoihin tulossa mittatilaustyönä toiset lasit)
- molemmat makuuhuoneet uusittu pinnoiltaan, toiseen tehty uusi ponttilautalattia
- vintinrapun kattoon lyöty panelit ja maalattu, tasanteelle uusi ponttilautalattia – tässä on seuraava etenemiskohta; lattia ja raput pitäisi hioa ja maalata; rapun halltex-seinät pitää maalata ja tapetoida (vapaaehtoisia??)
- sähköt uusittu ja kytketty (!)

Alakerta:
- keittiö purettu, myös lattia (koska piti tarkistaa lattiasienitilanne), uusi lattia hiottu ja maalattu, seinät tapetoitu, katto paneloitu ja maalattu, muuri laatoitettu; välitiloista puuttuu vielä laatat
- vanhat keittiökaapit kunnostettu ja osittain laitettu paikoilleen (saranat ja ovien kahvat vähän sekaisin, vaatii vähän salapoliisityötä)
- keittiön sähköt uusittu, valot kytketty
- pikkuvessa uusittu kokonaan; puuttuu vielä listoja ja paneloitujen seinien maalaus ja koristemosaiikki; valot kytketty
- eteinen paneloitu, vaatii vielä pari maalikerrosta; katto paneloitu, mutta sähköhommien keskeneräisyyden takia osa paneleista puuttuu, joten maalauskin tekemättä. Valot kytketty, lattia asennettu
- pikkukamari ja olohuone vielä alkuperäiskunnossa, tosin pikkukamarin uuni kunnostettu, ja olohuoneen tulevaa uutta pönttistä varten lattia avattu valua varten.

Kellari:
- lattiasieninen sauna ja perunakellari purettu betonille; saunan, tulevan vessan (entisen pukuhuoneen) ja entisen vessan (tulevan teknisen tilan) lattiat piikattu auki, kaivettu hiekat pois, asennettu sepelit ym ja valettu uudet lattiat; samoin perunakellariin on valettu lattia (aiemmin maapohjalla!)
- osa melko uusista mutta vessaa varten liian pienistä viemäriputkista vaihdettu
- perunakellarin ikkuna muurattu umpeen, samalla jumpattu siihen saunaan menevä raitisilmaputki
- saunaan tehty valtava hormijumppa (edelleen aion tehdä ihan oman jutun siitä saunan yhteydessä)
- saunan suihkupuolen (tulee samaan tilaan) seinien laatoitus aloitettu!

Muuta:
- salaojitus ja eristys (Isodrän) tehty
- uusi sähkökaapeli kaivettu valmiiksi maahan uutta pääkeskusta varten (päästään ilmajohdosta eroon)
- pihaa siivottu romusta, roskasta ja tavarasta
- polttopuiksi tulevia rankoja pilkottu ja karsittu
- porin mattia varten pilkottu purkulautaa pieniksi pätkiksi
- hankkiuduttu eroon aika isosta määrästä tavaraa ilmaiseksi ja pientä korvausta vastaan, sekä Kanervakummusta että Hemstugasta
- pakattu ehkä puolet Hemstugan tavaroista ja sijoitettu Kanervakumpuun
- pidetty Hemstuga kohtuusiistinä ja kunnossa, vaikkei oikeastaan olisi aikaa eikä huvitusta käydä siellä

Kuka teki ja mitä, siitä ehkä seuraavaksi.

ja P.S. nyt näyttää vahvasti siltä, että jouluun mennessä meillä on keittiö ja sauna. Ajatus siitä riittää aika pitkälle.

Remonttiruokaa

Oltuamme heinäkuun alusta asti ilman pesutiloja ja keittiötä, voin sydänverellä vakuuttaa, että ihminen tarvitsee keittiötä paljon enemmän kuin suihkua. Varsinkin näin harrastuskaudella on kohtuullisen helppo järjestää pesu liikuntaharrastuksen yhteydessä. Lasten peseytymisessä on jouduttu turvautumaan vähän turhankin paljon naapuriapuun, koska toisessa tanssikoulussa ei ole suihkuja (!!) ja toiset tunnit ovat koulussa, jonka kolhoon, kylmään kellarisuihkuun en ole raaskinut lapsia komentaa.

Vaan se keittiö. Mikäs sitä oli kesällä grillatessa ja perunoita lasikuistilla keitellessä. Viileämpien ilmojen saavuttua kuistikeittiön rajat tulivat ikävästi vastaan, lähinnä ilmanvaihdon suhteen. Hellalla ruokaa tehdessä ulko-ovi on pakko pitää auki, muuten kuisti on hetkessä täynnä höyryä ja mitä käryä hellalta nyt sitten nouseekaan. En myöskään ole ollut erityisen ihastunut skitsofreeniseen keittiönkorvikkeeseen; jääkaappi ja mikro ovat pikkukamarissa, kahvin- ja vedenkeitin ja leivänpaahdin ovat oikean keittiön puolella. Onneksi sentään ei tarvitse enää käydä kahvikuppia täyttämässä kylmällä kuistilla. Tällä hetkellä aamuinen reitti on suunnilleen näin: puhdas lautanen keittiöstä, jugurtti ja täytteet pikkukamarista tai puuro lasikuistilta, lautanen olohuoneeseen pöydälle; muki keittiöstä, maito mikroon pikkukamarissa, kahvi keittiöstä, olohuoneeseen aamupalalle. Olen aikeissa tuotteistaa tästä oman kotiFit-aktivointi- ja kunto-ohjelman.

Appivanhempien kaapinkätkölöytöjen ansiosta selvisimme pitkälle syyskuuhun pahvisilla kertakäyttölautasilla, sen jälkeen on ollut pakko tiskata. Mukeja, laseja ja ruokailuvälineitä on tiskattu koko ajan, koska muovisia kertakäyttövälineitä ja mukeja en sentään suostunut ostamaan (ekologinen omatunto piti liian kovaa ääntä). Kesällä tiskauskin oli helpompaa, lapsityövoima oli kohtuullisen innokasta, kun ulkona sai loiskutella ja leikkiä pesuvatien kanssa niin paljon kuin halusi. Kuivempi kuri sisätiskauksessa ei selvästi houkuttele yhtä paljoa. Tällä hetkellä tiskaus on siirtynyt siedettävähköön vaiheeseen, jossa vadit sentään ovat jo normaalilla pöytätasolla – keittiön alakaapit ja pöytätaso niiden päällä ovat paikoillaan, vaikkeivät vielä kiinni. Pitkällä tasolla on myös tilaa jättää astiat kuivumaan pyyhkeen päälle, ei tarvitse enää kuivata kaikkia astioita pesun jälkeen.

Ruuasta, sen laadusta, määrästä ja kaikesta muusta siihen liittyvästä murehtimalla olen onnistunut täyttämään Huono Äiti –angstikiintiöni pariksi vuodeksi eteenpäin. En ole koskaan ollut se legendaarinen lähiluomukasvissoseita sormet verillä raastava Täydellinen Äiti, kalapuikot ja pinaattiletut ovat aina kuuluneet meidän arkiruokavalioon, tosin kohtuudella. Tykkään kuitenkin erityisesti viikonloppuisin laittaa rauhassa simppeliä perusruokaa itse, vaikka viikolla yleensä mennään pakastimessa olevilla (viikonlopuista jääneillä) annoksilla ja muilla helpommilla ratkaisuilla. Pakastimeen vaivalla luomani puskurivarasto tuli yllättävänkin nopeasti syötyä, jäljellä on enää kaali-linssi-sienikeittoa, joka kelpaa vain minulle. Kesällä ja sen jälkeen olemme syöneet makkaraa, pitserian pitsaa, pinaattilettuja, tuoretortelloneja, leipää, einespitsaa, pinaattilettuja, makkaraa, leipää, pitsabuffassa, pinaattilattuja, leipää, jugurttia, tuoretortelloneja, makkaraa, leipää. No, on me jotain järkevämpääkin joskus syöty. Hyviksi havaittuja, matalan aidan ruokavaihtoehtoja, jotka eivät aiheuta Huono Äiti –omatunnon huutokohtausta, korkeintaan vaimeita ynähdyksiä:

1. Ne tortellonit; pestolla, raejuustolla, tomaatilla ja kurkulla paranneltuna
2. Barillan valmis tomaatti-oliivikastike, sekaan paistettua lohta (sitäkin saa valmiina palvelutiskeistä) tai vaikka omaa suosikkiani, quorn-rouhetta. Lisäksi täysjyvämakaronia.
3. Valmis tandoori-kastike + 350g tomaattimurskaa (+liemikuutio ja ripaus sokeria) + quorn-rouhe tms (itse en käytä oikeastaan ollenkaan lihaa, mutta kanakin kävisi), lisäksi riisiä.
4. Nutanan valmiit kasvispyörykät tölkissä + peruna/riisi/pasta
5. Apetit kasvispyörykät (pakaste) + lisuke
6. Kokkikartanon valmisruuat – oma suosikkini on kasviskiusaus.
7. Täysmaitoon tehty riisipuuro

Muuraria ei tänäänkään lupauksista huolimatta näkynyt, mutta huomenna alkaa keittiön viimeinen vaihe – toivottavasti. Josko suhteellisen pian saisin kuvia keittiöstä!