Älä pese räsymattoja näin

Minulle räsymatot ovat ainoita mattoja. Tai siis no, on myös niitä isoja villalangasta kudottuja mattoja 60- ja 70-luvuilta, joiden päälle voi saunan jälkeen mennä makoilemaan ja katsomaan iltauutisia. Ja sitten on niitä ihania, kauniita, 20-luvun villamattoja. Ne sellaiset 70-lukuiset rahkamatotkin ovat lievästi ok, mutta ne ovat niin painavia, etten oikeastaan pidä niistä. Mutta siis muuten. Jos puhutaan matoista, niin matot tarkoittavat niitä raidallisia, isoilla kangaspuilla (tai kankaspuilla, kuten isoäiti sanoi) kudottuja raidallisia mattoja. Niitä, mihin leikattiin isoäidin kanssa essu päällä kuteita vanhoista vaatteista ja lakanoista.

Niitä isoäidin kutomia räsymattoja meilä oli lapsuuden kodissa, niitä kuskasin ensimmäiseen opiskelija-asuntooni, niitä haalin vuosien varrella myös lisää Hemstugaan. Kanervakummussa niitä odotti vielä kasa lisää, osa käyttämättömiä, ja osa jo elämänsä ehtoopuolella olevia reppanoita.

Eniten arvostan juuri niitä ihan oikeista räsyistä tehtyjä räsymattoja - täysin palvelleet vaatteet kierrätetään vielä uudeksi tuotteeksi, joka parhamiillaan kestää jopa vuosikymmeniä käytössä. Räsymattoja on myös melko helppo korjata. Isä opetti jo pienenä minut solmimaan maton uudestaan. Rispaantunut pää leikataan pois, puretaan varovasti kudetta jonkin matkaa, ja sitten solmitaan loimet uudestaan. Samalla tavalla liian pitkän maton voi myös katkaista kahdeksi lyhyemmäksi matokis. Molempia on tullut tehtyä lukuisia kertoja. Sivureunojen rispaantuminen on vaikeampaa korjata, enkä ole vielä sitä lähtenyt kokeilemaan. Muutama lempimatto on kyllä siinä kunnossa, että ehkä pitää siihenkin perehtyä.

Tässä vuosien varrella niitä erilaisia räsymattoja on kertynyt aika iso kasa. Siitä on se ilo, että voi aina vähän valita, millaiset puhtaat matot laittaa lattiaan. Selkäytimeeni on pesiytynyt tapa, että juhannukseksi ja jouluksi pitää laittaa puhtaat matot. Se jotenkin lisää siivouksen ja siisteyden ja juhlavuuden astetta. Iso määrä mattoja mahdollistaa myös sen, ettei tarvitse pitää lattioita matottomina sillä aikaa, kun pesee mattoja. Siis jos pesee. Tässä muuton jälkeen nimittäin on peseminen jäänyt. Naapurin pojat pesivät pienen satsin mattoja tuossa toissa kesänä, mutta suurin osa on pesemättä. Tarkemmin sanoen noin 30 pitkää mattoa ja viitsentoista lyhyttä mattoa. Tässä selvitys siitä miten niitä ei kannata lähteä pesemään.

Päivä 0: Toukokuussa alkoivat vuosisadan matonpesusäät. Ensimmäisen neljän viikon aikana en edes tullut ajatelleeksi mattojen pesemistä. Kun sitten havahduin asiaan, meni vielä pari viikkoa ennen kuin sain aikaiseksi ryhtyä harkitsemaan aloittamista. Sopivasti vain muutama päivä ennen matonkuivaussäiden loppumista.

Päivä 1: Kun lopulta olin ryhtynyt ryhtymään, ja olin haalinut matot ympäri taloa, lähestyin kriittisesti painepesuria. Että sellaisen kanssa nyt olisi tehtävä yhteistyötä, koska matonpesupaikat olivat liian kaukana. Letku oli kytketty valmiiksi, mutta voi säälitys, mikä liru sieltä pyssyn päästä tuli. Sinnillä sain yhden maton pestyä, mutta soitin kyllä sitten puolisolle, että ei tällä koneella mitään tee. Pesutelineeksi valittu vanha pöytäkin nitisi ja heilui ärsyttävästi.

Päivä 2-3: Käytin pari päivää tehokkaamman suuttimen etsimiseen. Vaikka kone on vähän kalliimpi malli, että siihen saisi varaosia, ei niitä kuitenkaan enää saanut, koska mallista on uudempi versio, ei vanhoja varaosia enää saa.

Päivä 4: Lopulta hain naapurista lainaan koneen, missä oli se tehokkaampi suutin. Hakureissulla sentään oli mukava kahvitella naapurien kanssa. Kotona kytkin letkun ja sähköpiuhan kiinni, asettelin maton tällä kertaa vanhan, tukevan penkin päälle. Wuumm!! Vesi tuli putkesta hurjalla paineella, ja pelkäsin, että se poraa mattoon ja penkkiinkin reiän. Suljin koneen. Ihan hirveän kauan ei tarvinnut hämmästellä. Siirsin naapurin koneen sivuun, vaihdoin letkun meidän omaan koneeseen, ja laitoin sen meidän oman koneen myös jatkojohtoon kiinni. Zzurr! Hienosti toimi meidän omakin painepesuri, kun oli kytketty virtaan. Sain kolme mattoa pestyä, ennen kuin piti mennä iltapuuhiin.

Päivä 5: Painepesuri toimi, keikkuva pöytä oli vaihdettu tukevaan penkkiin, ja harjaustaktiikka flat-asennossa alkoi olla kunnossa. Keskivartalon hallinta, lantio hyvässä asennossa, lapatuki ja kieroutuneen olkapään asennon tarkistus. Ai että mitä jumppaa! Polar Flow oli ihan liekeissä. Pesun jälkeen taktiikkana oli laittaa matto vielä keinurunkoon (ei tuohon keinulliseen, mikä on kuvassa, vaan toiseen, keinuttomaan), ja huuhdella painepesurilla. Ihan helppoa pienten mattojen kohdalla, mutta isommat muuttuivat liian painaviksi liikuttaa. Lisäksi läpimärkänä ripustamisesta seuraa se, että matosta tulee kova koppura - vähän kuin jos pyykkikone jättää linkoamatta ja laittaa pyykit valuvina narulle, niistä tulee sellaiset vähän inhottavan kovat. Seuraavaksi kokeilin siis ottaa maton telineeltä, rullata sen penkin päällä ja rullatessa puristella kuivemmaksi. No, eihän sekään kovin hyvin toiminut, pidemmät matot oli siitä rullalta älyttömän hankalia saada pitkälle mattotangolle kuivumaan.

Strategiasuunnittelun seuraavassa vaiheessa luovuin ylimääräisestä huuhtelusta ja huuhtelin huolellisemmin suoraan penkin päällä. Pesun jälkeen laskostin maton penkin päälle, ja tepastelin paljain jaloin maton päällä saadakseni ylimääräisen veden pois. Suurimman osan matoista sain myös vielä laskostettuna taitettua kahtia, lisätäkseni puristumivoimaa. Laskostettu matto oli helpompi vetää tangolle, ja puristettu matto kuivui nopeammin ja jäi pehmeämmäksi. Kun oikein siististi laskosti sillä tavalla päälle nostamalla, sen maton sai itseasiassa siitä laskoksilta nätisti vedettyä molempiin suuntiin - riitti, että laittoi nipun tangon keskikohalle.

Päivän tehokkaimmasta pesuajasta hukkautui noin 3 tuntia Pokemonin pelaamiseen, ei edes räsymattojen vuoksi voinut jättää niitä kaikkia larvittaria ajelehtimaan ilman kiinniottoa.

Päivä 6: Seuraava ongelma: pihalla ei ollut tarpeeksi kuivauspaikkoja. Puristetut matot kuivuivat melko hyvin, mutta eivät silti tarpeeksi nopeasti. Onneksi oli rankoja! Vanhojen puutarhapöytien ja leca-harkkojen varaan sain viriteltyä neljä kuivatuspaikkaa lisää. Lopultakin pystyin keskittymään kunnolla itse asiaan, mattojen pesemiseen. Juuri sopivasti, kun seuraavaksi päiväksi oli luvattu sadetta. No, onhan tässä vielä kesää jäljellä, 15 pitkää mattoa jäi vielä pesemättä.

Päivät 7.-8. Lisää mattoja pesty, neljä kuivana. Kolme on likomärkänä ulkona, koska sataa. Kaksitoista mattoa vielä pesemättä. Pesen niitä ehkä vielä joulunakin. 

P. S. On toi mäntysuopa sentään aika ärtsyä ainetta; kädet tuntuivat päivän pesemisestä hiutuvan puhki. Iho kiilsi ja rasvaa sai laittaa reilusti. En koskaan ole oikein oppinut pitämään kumihanskoja siivotessakaan, joten en niitä nytkään osannut pitää.

P. P. S. Joku (tai itseasiassa useampikin) kysyi, että miten monta mattoa teillä oikein on. No, yritin laskea, mutta en ihan tarkkaa lukua saanut. Sanoisin, että noin 30-35 pitkää mattoa ja viitisentoista lyhyttä.

P. P .P .S. Ja miksi niitä on niin paljon? Koska olen hamstrannut niitä. Koska samanlaisia, isoäidin tai jonkun muun kutomia, tiiviitä ja kestäviä mattoja ei enää saa, ellei itse opettele tekemään. Osa nyt pestyistä matoistakin on jo korjauskunnossa, ja osasta joutuu ehkä jo kohta luopumaan. Pari pienempää heikkokuntoista laitoin jo kuistin lattialle, siitä sitten juhlallisesti sekajätteeseen, kun ovat liian likaisia tai revenneitä. Ja koska aina voi esimerkiksi tulla rotta, joka syö mattopinosta reiän läpi. Joudun varmaan opettelemaan sen japanilaisen vaatteiden korjaustavan, missä se korjaus on osa vaatetta. Ehkä kehittelen tuon reiän ympäirlle jonkun koristejutun, koska lyhentämällä tulee vain kaksi surkeaa kaistaletta ja tuo on lapsen lempimatto.