Mökihtävä juhannus

Kanervakummussa on nykyään toimiva vessa, jonka lavuaarin hanasta tulee lämmintä vettä. Ei siis mitään syytä jättää käyttämättä kolmea vapaapäivää öh, puuhasteluun. Vielä viimeisen kerran tutulta vanhankodin torilta pikkukappa siikliä, kylmälaukkuihin muuta ruokaa ja pari kassillista vaatetta. Juhannusaattona otettiin sentään vähän kevyemmin, ja lähinnä raivattiin pikkukamariin ja olohuoneeseen tilaa ruokailuun, iltaoleskeluun ja nukkumiseen.

Tässä vessa. Ei se valmis ole, kaikenlaista pientä (kuten sähköt ja valot) puuttuu, mutta oleelliset asiat ovat. Varsinainen alkuperäinen vessa on kellarissa, tämä koppero on rakennettu 80- ja 90-lukujen vaihteessa keittiön komeroon, jota on vähän jatkettu syvyyssuunnassa. Löydettiin vähän kapeampi wc-istuin, ja yllättävän näppärä lavuaari, jossa pystyy myös pesemään kasvonsa (tuli testattua neljä kertaa).  Noista peileistä ja muusta joskus sitten lisää. Vielä pitäis jossain välissä miettiä, että mihin pyyhkeet ja hammasharjat ja vessapaperit, mutta jos odottais ensin, että sais vaikka valot.

 Keittiön korvikkeena ja mökkitunnelman luojana lasikuistilla on nyt korkean iän saavuttanut sähköliesi, jolla sai hyvin keitettyä ne siiklit kypsäksi. Tavallisesti synttärijuhlien varakeittimenä oleva kahvikone tuotiin myös kuistille, että on kätevämmin lähellä sitä vessan vesipistettä.

Pikkukamarissa on ikääntyneehköt jääkaappi ja mikro, jotka toimivat ainakin toistaiseksi moitteettomasti. Ei-niin-näppärästi joutuu valitettavasti kiertämään olohuoneen kautta, koska muurarin telineet tukkivat suoremman reitin keittiön kautta.

Lakaistiin ja imuroitiin pahimpia remppapölyjä pois, ja leviteltiin ei-ihan-niin-puhtaita räsymattoja, että olis vähän mukavampi tepastella. Mut hei, pikkukamarissa on jo tilaa, kun kaikki keittiönkaapit on yläkerrassa maalattavana.




Kaapista löytyi pöytäliina, ja onnistuin kaivelemaan laatikoista sen verran astioita, että saatiin pöytä katettua ja ruuat tarjolle. Kattilan toin Hemstugasta, samoin aterimet - jotka tosin on alunperin Kanervakummusta. Vähän toisenlainen juhannusaaton illallinen, mutta aika kiva silti. Lauantaina illalla satoi niin paljon, että tuli vähän liian hämärä sähköttömään olohuoneeseen. Onneksi kaapissa oli myös kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Taustalla välttämättömät juhannuskukat.

Perjantai-iltana tiskasin idyllisesti pihalla, mutta lauantaina en viitsinyt enää kantaa vateja ulos, vaikka sade olikin lakannut. Toinen tiskivati ei ole ihan eilen ostettu, vaikka firma onkin edelleen pystyssä.

Kaapista piti kaivaa myös vähän villasukkia, varsinkin kun nykyiset naapurit piipahtivat katsomassa uutta kotia. Kevät ja alkukesä on ollut sen verran vilpakkaa, että kovin kesäisissä ei tarjennut kuin vasta sunnuntaina.

Parin päivän ajan lapset lomaili, isäntä paklasi ja hioi, minä maalasin. Ja siirtelin kasveja, kaivuri tulee ihan pian.

Paras fiilistelykuva viimeiseksi:
kello on tässä kuvassa vähän jälkeen kymmen illalla, juhannuslauantaina. Nuuhkin rappusilla sateenjälkeistä maisemaa, kuuntelin käkeä ja lehtokurppaa ja olin hävyttömän onnellinen. Riitää niitä huolen mieleenkaivertajia ihan joka päivälle, mutta tällä kertaa muistin taas unohtaa ne.

Kaappinysväystä

Kanervakumpu on tähän kevääseen asti ollut suurin piirtein alkuperäiskunnossa. Rakennusvuoden 1952 jälkeen on keittiön komeroon tehty pikkuvessa (siitä joskus toiste enemmän), kellarin saunaan lisätty suihku (muttei mitään vesieristyksiä), joitain huoneita tapetoitu, muovimattoja lisätty, vähän maalia sinne ja tänne. Ei mitään rakenteellisia uudistuksia, alkuperäiset lautalattiat, pinkopahvit ja halltexit ovat edelleen tallessa.

Yksi alkuperäisistä asioista on keittiön kaapisto, tai oikeastaan kaapistot. Varsinaiset astiakaapit, 3 yläkaappia ja 3 alakaappia, on rakennettu taloon sen valmistuessa. Timpurina on ollut kylän oma puuseppä, joka teki keittiön kaapit kaikkiin muihinkin taloihin. Toinen kaapisto on vanhempi, sen isovanhempani ovat saaneet mentyään naimisiin, ja se on ollut ennen Kanervakumpua kolmessa eri asunnossa. Kanervakummussa yläkaapin toinen osa on ollut tiskikaappina ja toisessa on ollut mausteita ja esimerkiksi parranajovälineet. Alakaapissa on polttopuulaatikko ja kaappi, jossa on ollut mm. kaasusäiliö ja myöhemmin kattiloita ja sekalaista tavaraa. Lisäksi on vielä yksi erillinen alakaappi, joka oli lapsuudessani keittiön oven suussa. Kaapissa oli pesuaineita ja sen sellaista, ja sen päällä pappani laittoi aina kengät jalkaan. Tämän vanhemman kaapiston on tehnyt isosetäni, pappani isoveli.

Halusin ehdottomasti säilyttää nämä vanhat keittiönkaapit. Haluamme kuitenkin samalla lapsiperheelle toimivan riittävästi nykyaikaistetun keittiön (kuten esimerkiksi tiskikoneen ja täysikokoisen jääkaapin). jouduin piirtelemään aika monta ruutupaperia, ennen kuin kaappipalapelissa kaikki osat löysivät paikkansa. Palapeli ei olisi oikein onnistunut, ellei yhtenä myönnytyksenä olisi purettu paikoilleen rakennettua isoa nurkkakaappia. Kaapin ovet laitettiin talteen, ja se rakennetaan uudestaan, mutta kapeampana. Siten jääkaapille on tarpeeksi tilaa, eikä yläkaappeja jouduta leikkelemään. Rintamamiestalojen keittiöt ovat haasteellisia kalustettavia, kun yksikään seinä ei ole ehjä. Kanervakummun keittiössäkin on kaksi ikkunaa, kaksi ovea ja puuhella (tai no, tulossa, siitäkin myöhemmin).

Keittiö, ja sen kaapit ovat vielä pahasti vaiheessa, mutta edistymistäkin on tapahtunut. Tässä vähän kuvia keittiöstä ja kaapeista:

 

 Tässä alkuperäinen nurkkakomero. Onneksi isä hoksasi, että jos tuo rakennettaisiin vain tuon oven levyisenä uudestaan, niin sitten sen oikealla puolella on tarpeeksi tilaa täysikokoiselle jääkaapille. Surku sinänsä, ehdin jo iloita isosta keittiökomerosta, mutta toisaalta, olisi nuo oven sivustat olleet vähän hankalia kurkottaa puurohiutalepakettia.

Mamma piti tuossa kaapissa liinavaatteita ja jotain sekalaisia tavaroita. Ylähyllyllä oli myös kori, jossa oli lastenlapsille kotimatkaa varten aina suklaapatukoita. Harmi vain, että ne aika usein olivat pitkään ja hartaasti säästettyjä, suklaa oli jo usein ehtinyt mennä pahaksi. Meidän keittiössä ei ole ollut sitä ongelmaa, ja tuskin tuleekaan koskaan...

 Tässä vanhempi keittiön kalustus. Vasemmalla näkyy tiskikaappina toiminut kokonaisuus ja tuo oven suussa oleva pieni erilliskaappi. Oikealla näkyy avattuna puulaatikko, johon saa hellapuut. Tiskipöytää ei voida käyttää hyödyksi, koska allas on niin pieni, ja keskellä tiskipöytää - tiskikone ei mahtuisi alle. Se ei kuitenkaan joudu metallinkeräykseen, tehnen siitä puutarhaan puuhastelupöydän. Sitten joskus. Kuvat on muuten otettu pääsiäisenä, kun tyhjensimme keittiötä ja muita remontoitavia huoneita. Siitä tuo hirmuinen sekamelska.

 

 Tässä uudempi, tätä taloa varten rakennettu kaapisto. Kolme yläkaappia, joissa on ollut astioita, vasemmanpuoleisessa tärkeitä papereita ja kaikenlaista pientä tavaraa. Lapsuudessani jääkaappi oli tuolla huoneen nurkassa. Se oli matala ja kapea, mahtui tuon yläkaapin alle. Sen hajottua tuo uudempi jääkaappi ei mahtunut samaan paikkaan.

Alakaappeina on yksi laatikosto ja kaksi muuta kaappia, joista toisessa on kaksi leikkuulautaa. Tuo taso on ihana, mutta uuteen sommitteluun liian lyhyt. Tuossa hellan kohdalla on laudalla umpeen laitettu ikkuna. Se avattiin uudestaan, ja taso jää valitettavasti n. metrin liian lyhyeksi.

Kaikki kaapit irrotettiin onnistuneesti ehjänä, ja tässä Kanervakummun tuleva isäntä hioo niistä enimpiä maalikerroksia pois. Työasento on luova ja pöly hirmuinen. Aika monta ovea ja seinämää ja etulistaa piti hioa.

Tässä näkyy vähän alkuperäisiä maalikerroksia. Tuon uusimman, sinapinkellahtavan kerroksen alla oli kirkkaampi oranssi noissa uudemmissa kaapeissa, ja klassinen huonekaluturkoosi noissa vanhemmissa, sen kirkkaan oranssin alla.

 

Koska kevät on ollut kylmä ja sateinen, kaappeja on maalattu pienissä pätkissä tulevassa lastenhuoneessa. Hiotuissa kaapeissa oli aika lailla maalipölyä, sen pyyhkiminen pois kylmällä vedellä on ollut vähän haasteellista - ainut vesipiste kun on ollut keittiön purkamisen jälkeen kellarin pesukoneliitäntä. Maalaamisen lisäksi erityisesti vanha tiskikaappi vaatii vähän levytystä - tuo iso kolo alahyllyssä on ollut kaasupulloa varten. Lisäksi olen opetellut kittaamaan; pienet kolot eivät haittaa, mutta isompia koloja ja säleille rikkoutuneita pintoja olen korjaillut.

 Tällä hetkellä kaikki kaapit ja ovet on maalattu sävytetyllä tartuntamaalilla (Otex). Seuraavaksi sitten pintamaali (Empire) päälle, ainakin kahteen kertaan. Sävy on Tikkurilan Perinnevärit-värikartasta: "Käytetty pää- ja koristevärinä 1800-luvun lopulla."  No, rintsikat tehtiin vähän tuon ajan jälkeen, mutta tykkäsin sävystä ja sopii (ainakin mun mielestä) tuleviin tapetteihin.



P. S. En oikein hallitse vielä tätä julkaisualustaa, näiden kuvien kanssa on toistaiseksi hiukan haasteita. Yritän opetella paremmin tässä jossain välissä.