Mökihtävä juhannus

Kanervakummussa on nykyään toimiva vessa, jonka lavuaarin hanasta tulee lämmintä vettä. Ei siis mitään syytä jättää käyttämättä kolmea vapaapäivää öh, puuhasteluun. Vielä viimeisen kerran tutulta vanhankodin torilta pikkukappa siikliä, kylmälaukkuihin muuta ruokaa ja pari kassillista vaatetta. Juhannusaattona otettiin sentään vähän kevyemmin, ja lähinnä raivattiin pikkukamariin ja olohuoneeseen tilaa ruokailuun, iltaoleskeluun ja nukkumiseen.

Tässä vessa. Ei se valmis ole, kaikenlaista pientä (kuten sähköt ja valot) puuttuu, mutta oleelliset asiat ovat. Varsinainen alkuperäinen vessa on kellarissa, tämä koppero on rakennettu 80- ja 90-lukujen vaihteessa keittiön komeroon, jota on vähän jatkettu syvyyssuunnassa. Löydettiin vähän kapeampi wc-istuin, ja yllättävän näppärä lavuaari, jossa pystyy myös pesemään kasvonsa (tuli testattua neljä kertaa).  Noista peileistä ja muusta joskus sitten lisää. Vielä pitäis jossain välissä miettiä, että mihin pyyhkeet ja hammasharjat ja vessapaperit, mutta jos odottais ensin, että sais vaikka valot.

 Keittiön korvikkeena ja mökkitunnelman luojana lasikuistilla on nyt korkean iän saavuttanut sähköliesi, jolla sai hyvin keitettyä ne siiklit kypsäksi. Tavallisesti synttärijuhlien varakeittimenä oleva kahvikone tuotiin myös kuistille, että on kätevämmin lähellä sitä vessan vesipistettä.

Pikkukamarissa on ikääntyneehköt jääkaappi ja mikro, jotka toimivat ainakin toistaiseksi moitteettomasti. Ei-niin-näppärästi joutuu valitettavasti kiertämään olohuoneen kautta, koska muurarin telineet tukkivat suoremman reitin keittiön kautta.

Lakaistiin ja imuroitiin pahimpia remppapölyjä pois, ja leviteltiin ei-ihan-niin-puhtaita räsymattoja, että olis vähän mukavampi tepastella. Mut hei, pikkukamarissa on jo tilaa, kun kaikki keittiönkaapit on yläkerrassa maalattavana.




Kaapista löytyi pöytäliina, ja onnistuin kaivelemaan laatikoista sen verran astioita, että saatiin pöytä katettua ja ruuat tarjolle. Kattilan toin Hemstugasta, samoin aterimet - jotka tosin on alunperin Kanervakummusta. Vähän toisenlainen juhannusaaton illallinen, mutta aika kiva silti. Lauantaina illalla satoi niin paljon, että tuli vähän liian hämärä sähköttömään olohuoneeseen. Onneksi kaapissa oli myös kynttilöitä ja kynttilänjalkoja. Taustalla välttämättömät juhannuskukat.

Perjantai-iltana tiskasin idyllisesti pihalla, mutta lauantaina en viitsinyt enää kantaa vateja ulos, vaikka sade olikin lakannut. Toinen tiskivati ei ole ihan eilen ostettu, vaikka firma onkin edelleen pystyssä.

Kaapista piti kaivaa myös vähän villasukkia, varsinkin kun nykyiset naapurit piipahtivat katsomassa uutta kotia. Kevät ja alkukesä on ollut sen verran vilpakkaa, että kovin kesäisissä ei tarjennut kuin vasta sunnuntaina.

Parin päivän ajan lapset lomaili, isäntä paklasi ja hioi, minä maalasin. Ja siirtelin kasveja, kaivuri tulee ihan pian.

Paras fiilistelykuva viimeiseksi:
kello on tässä kuvassa vähän jälkeen kymmen illalla, juhannuslauantaina. Nuuhkin rappusilla sateenjälkeistä maisemaa, kuuntelin käkeä ja lehtokurppaa ja olin hävyttömän onnellinen. Riitää niitä huolen mieleenkaivertajia ihan joka päivälle, mutta tällä kertaa muistin taas unohtaa ne.