Vanhat uskolliset

Tämän viikon kauniit, kuulaat, aurinkoiset syyspäivät ovat palauttaneet lapsenuskoni oikeaan syksyyn. Kärsin vaikeista kaamosoireista, ja muutaman viime vuoden paksupilviset, jatkuvan sateen tahmentavat epäsyksyt ja epätalvet ovat näännyttäneet minut. Mutta kuka voi olla synkkä, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta (olkoonkin että varsin matalalta) keltaisiin puihin ja kuuraisiin sänkipeltoihin?

Synkkä ei voi olla, mutta viluissaan kyllä. Aamulla oli ulkona pakkasta 6 astetta, sisällä lämmintä 17 astetta – illalla kotiin tullessa enää 15. Paidan ja villapaidan päälle tarvittiin vielä fleece-takki. Kanervakummun ikkunat ovat alkuperäiset, vanhat ja uskolliset. Niiden kunnostus ja tiivisteiden vaihtaminen ei mahtunut ymmärrettävästi tämän kesän ja syksyn remonttiaikatauluun, mutta ne pitänevät silti ihan kohtuudella lämpöä. En lämmityssuunnitelmissani kuitenkaan älynnyt ottaa huomioon, että tässä vaiheessa vuotta lasten nukkuhuoneissa ja meidän vaatehuoneessa on edelleen alkuperäinen 1-lasinen ikkuna. Ja että vintinrapun sisempi ikkuna on vielä korjaamatta remppamiesten sohlauksen jälkeen. Ja että saunassa ei ole vielä ikkunaa lainkaan (toki vähän styroks-levyä, villlaa ja sen sellaista tukkeena). Tai että toukokuussa aloitettu puuhella ei olekaan vielä valmis. Onneksi sentään kaksi neljästä hormien massauksen aikana avatuista isosta reiästä on jo tukittu. Vilpakkaa siis on, vaikka 11 vuotta puulämmitteisessä Hemstugassa totuttikin viileämpään huonelämpötilaan.
(toim. huom, tätä kirjoittaessa piti käydä ulkona katsomassa upeita, leimuavia revontulia. Toivottavasti tekin näitte.)

Varalämmitysjärjestelmäksi tulevat öljytäytteiset sähköpatterit ovat vielä varmaan malmina maailmalla (ja työnantajan tilillä), niin kaukana ollaan vielä siitä, että niitä päästäisiin asentamaan. Lämpöä pitää kuitenkin saada tupaan, jopa ipanat ovat vähän valitelleet että on kylmä. Onneksi sentään emme ole täysin vailla lämmitystä, vaikka vähän vajaamiehityksellä toistaiseksi mennäänkin. Lastenhuoneeseen saatiin asennettua juuri ennen kylmiä ilmoja talon alkuperäinen Porin Matti. Se löytyi iloksemme keväällä toisesta vinttikomerosta, ja lämmittää nyt iltaisin nukkumaanmenijöitä. Varauskyky ei tietysti ole kovin kummoinen, mutta mukavasti se hohkaa iltasadun aikana. Toiveissa on, että alakerrasta tuleva lämpö riittää varsinaiseen peruslämpöön, kuten Hemstugassakin.

Alakerran isoon olohuoneeseen on tulossa jossain vaiheessa pönttöuuni, näillä näkymin jo ennen joulua. Nurkassa on ollut alunperin avotakkamainen uuni, joka huonon lämmityskyvyn vuoksi on kuulemma purettu jo 60-70 -luvulla. Onneksi hormi kuitenkin on (ja se reikä), ja uuni tulee, kunhan muurari kerkiää. Keittiön puuhellan muuraus on aloitettu jo keväällä, mutta erinäisistä syistä johtuen se on ollut pitkään kesken. Siitä tulee todellinen uniikkikappale, kunhan tässä, toivottavasti jo pian, valmistuu. Hiukan on hermot olleet kireällä, mutta hyvää kannattaa odottaa.

Alakerran pikkukamarissa sen sijaan on alkuperäinen pönttöuuni. Lämmittelimme sillä keväällä, kun tyhjensimme keittiötä ja muita huoneita ylimääräisestä tavarasta. Uuni ei kuitenkaan tuntunut kovin hyvin lämpiävän, vain yläosa tuli monen pesällisen jälkeen lopulta kuumahkoksi. Kyljet jäivät selvästi kylmiksi tai korkeintaan haaleiksi. Hemstugan uusitun poskikanava-pönttöuunin kanssa olin tottunut kyljen lämpöä kokeilemalla arvioimaan, tarvitaanko vielä pesällinen vai ei. Ihmettelin asiaa muurarille keväällä, ja hän ehdotti, että avataan uuni päältä ja katsotaan. Esimerkiksi jokin tiili on saattanut irrota ja tukkia ilmankulun. Että korjataan sitten, jos jotain vikaa on.

Uuni avattiin, ja ruumiinavaus paljasti syyn huonolle lämpiämiselle. Uuni oli poskikanavarakennetta vanhempaa tekniikkaa, uunin sisus tuliputken ympäriltä oli kokonaan avoin, eikä rakenne ohjannut ilmaa virtaamaan tehokkaasti. Muurarin ehdotuksesta yläosan rakennetta tiivistettiin sulkemalla uunin etu- ja takaosa ja laittamalla tulihormin päälle kansi. Yläosaan saatiin siten toisiopalokammio, ja sivuille jäi ilmankulkua varten vähän poskikanavien tyyppisesti kapeampi tila. Mitä tästä kaikesta seurasi? Uuni on kuin uusi! Ilma virtaa ja kiertää selvästi tehokkaammin, ja uuni lämpiää koko massaltaan, myös kyljistä. Meidän ei siis tarvinnut purkaa uunia, vaan suhteellisen pienellä työllä saimme vanhan laiskimuksen tilalle tehokkaan lämmittäjän. Arina ja tuhkaluukku ovat vielä tulossa helpottamaan uunin käyttöä - sitten kun on mahdollisuus pitää uunia kylmänä. Nyt ei.

Kohtuullisen hyvin tuo lämpö näyttää tällä hetkellä pysyvän, yön aikana lämpö yleensä laskee 1-2 astetta, saman verran kuin Hemstugassa. Kamarin pystyuuni lämmitetään kunnolla illalla ja aamulla poltetaan pesällinen, jos ehditään. Porin Matissa on poltettu pari – kolme pesällistä illassa, vaikka eihän sinne nyt kovin kummoisesti poltettavaa mahdu. Pitäisi vain saada hilattua sitä lämpötilaa ylemmäs, nyt on saatu viikossa 15 asteesta 18 asteeseen. Onneksi on luvattu vähän lämpimämpää ilmaa, jospa se tästä. Ja kun se hella.

P.S. Eka teksti, mikä ei tullut heti samana iltana valmiiksi. Viime yönä ei siis ollut revontulia, vaan viime keskiviikkona. Vaan eipä nää mun jutut kovin äkkiä mene vanhoiksi.
P.P.S. On muuten talon paikalla merkitystä. Kanervakummussa ei ole kyllä minkäänlaisia ongelmia vedon kanssa. Hemstugassa sai kuunnella tarkalla korvalla tuulen suuntaa, että uskaltaako sytyttää tulen vai ei.