
Kotimaisten luonnonmarjojen ja puutarhamarjoista lähinnä mustaherukan terveellisyydestä ja vitamiinipitoisuudesta on kirjoitettu paljonkin (esimerkiksi täällä ja täällä), mutta lähilajina punaherukka sisältää käytännössä monia ihan samoja yhdisteitä, vaikkakin esimerkiksi C-vitamiinipitoisuus punaherukan marjoissa ei olekaan ihan yhtä suuri. Myös esimerkiksi siemenet sisältävät erilaisia hyvälaatuisia rasvahappoja. Kuumennettaessa (siis esimerkiksi hilloksi keitettäessä ) C-vitamiini tuhoutuu, mutta suurin osa muista vitamiineista ja yhdisteistä (mm. flavonoidit ja muut polyfenolit) ja ravintokuidusta säilyy. En itse henkilökohtaisesti pidä erityisen paljon puna- tai mustaherukan mausta tuoreena tai varsinkaan pakastimesta sulatettuna. Olisi kuitenkin hullua ostaa vitamiineja purkissa tai varsinkaan ostaa jostain Kauko-Idästä tuotuja superfoodeja, kun omat puutarha- ja luonnonmarjamme pesevät ne mennen tullen, ja niitä saa tuosta pihalta poimimisen vaivalla. Koska en niistä oikein tuoreena pidä, eikä kaikkia marjoja edes ehdi syödä tuoreena, marjat pitää siis tavalla tai toisella kesyttää johonkin toiseen muotoon ja säilöä talveksi.
Viime syksy oli muuttoineen ja salaojituksineen niin hektinen, ettei voinut edes kuvitella minkäänlaista säilömistä, varsinkaan ilman keittiötä. Viime syksyn herukkasato lojui tämän elokuun alussa edelleen pakastimessa, ja pensaat pursuilivat uutta marjaa. Ja koska keittiökin on tänä vuonna ainakin käyttövalmis, oli pakko, tai ennemminkin ilo ryhtyä marttahenkiseen säilömiseen. Tämänvuotisesta sadosta päätin tehdä mehua, ja keittää viimevuotiset marjat hilloksi. Tällä kertaa hilloista, mehuista sitten seuraavaksi.
Satuin joskus vuosia sitten lukemaan tarkemmin jonkin tavallisen marketin bulkkimansikkahillon purkista, että suurin osa hillon marjapitoisuudesta itse asiassa oli punaherukkaa. Tästä sitten nokkelahkona henkilönä hoksasin, että jaa, hilloonhan minä hukkaan nuo terveelliset, mutta hankalahkot punaherukat. Karviaiset ovat olleet myös aina omaan suuhuni turhan happamia, varsinkin nämä Kanervakummun punaiset. Päätin siksi kokeilla samalla niiden hillokelpoisuutta. En ole koskaan raaskinut tehdä mansikoista hilloa, koska ne tulevat aina syödyksi ihan sellaisinaan pakastettuna, samoin vadelmat. Mansikka, ja varsinkin vadelma, ovat kuitenkin sen verran voimakkaan makuisia, että punaherukalla jatkettuna hillo menee ihan täydestä. Pari vuotta sitten testasin asiaa ensimmäisen kerran, ja nyt sitten hieman hiotulla reseptillä toisen kerran. Ja todella, suhteellisen pieni määrä vadelmaa tai mansikkaa punaherukan joukkoon riittää vallan mainiosti. Punaherukka tuo hilloon sopivaa hapokkuutta, ettei hillo ole liian äkkimakeaa. Varsinkin mansikka on jotenkin liian lempeä ja helppo itsellään.
Vattu-herukkahillo
1 litra loppusadon vadelmia
3 litraa punaherukoita
1 kg hillosokeria
Tästä tuli ihan jumalaisen hyvää. Vadelma maistuu todella vahvasti, mutta punaherukka tuo siihen just sopivan lisäyksen. Köyhien ritarien päällä oli niin hyvää ettei tiennyt söiskö vai pysähtyiskö vain ihastelemaan.
Mansikka-herukkahillo
1 litra reppanamansikoita
3 litraa punaherukoita
1 kg hillosokeria
Tästäkin tuli hyvää, mansikka maistuu vahvasti ja riittävästi, mutta punaherukka tuo luonnetta hilloon. Pelkkä mansikka on helposti vähän tylsä. Ihan täydellinen aamupuuron päälle.
Karviais-herukkahillo
1 litra nypittyjä ja puolitettuja karviaisia (punaisia)
1 litra mustaherukoita
0.3 dl vattuja (jäi vattuhillosatsista, enkä jaksanut enää käydä keräämässä lisää)
2 litraa punaherukoita
Tämä on vähän sellainen ei lapsille –hillo. Vattu ei tuossa määrässä maistu ollenkaan, joten menivät vähän hukkaan. On vähän vaikea sanoa, minkä marjan maku hallitsee – ei oikein minkään. Hapokkuutta ja makua on paljon, sopii tosi hyvin maustamattoman jugurtin kaveriksi, mutta itselle maistui hyvin myös puuron päällä. Leipomiseen ehkä turhan voimakkaan makuinen, paitsi jos hakee sellaista. Jossain sacher-tyyppisessä kakussa voisi itse asiassa toimia tosi hyvin.
P.S. Kesä oli vähän turhan hektinen. Remontti ei oikeastaan edennyt mihinkään, elämä oli enemmän kaaoksen hallintaa, mutta ehdimme sentään vähän levätä. Pitkä listä tekstiaiheita odottaa, joten stay tuned, kuten sanovat.