Tarkemmin ajateltuna vieläkään ei kaduta

Eilisen täyden työpäivän jälkeen rentouduin ja nautin alkavasta viikonlopusta: ruokin lapset, hioin vanhan kodin yhden kipsiseinän kittaukset, kitkin pahimmat voikukat kaikista kukkapenkeistä, raivasin tavaroita puutarhassa, istutin kesäkukkia, komensin lapset siivoamaan leikkimökin, ajoin kelaleikkurilla suurimman osan nurmikosta, maalasin sen kipsiseinän pohjamaalilla. Samaan aikaan puoliso ravisti matot, imuroi ja pesi lattiat koko talosta ja täytti taas auton tavaroilla. Kun puoli kahdentoista aikaan illalla pesin maalausvälineitä ja autoin mattojen laittamisessa, mietin hetken, että mitä hittoa me oikeasti ollaan tekemässä, onko tässä mitään järkeä. Taas yksi tolkuton pakkorako sunnuntain ensiesittelyn vuoksi, ja elämästä puuttuu tunteja enemmän kuin universumin mustat aukot nielevät hiuspompuloita.

Sitten ajattelin Kanervakumpua, miten keskiviikkona aurinko paistoi, kun istuin puutarhan kannolla ja söin improvisoitua lounasta. Käki kukkui, tiltaltti lauloi, ja mäntymetsä tuoksui pihkalle. Ajattelin miten kaikista Kanervakummun ikkunoista näkyy metsä pellon takana tai lähempänä. Ei kaduta, ei edes yhtään.

Lapsuuden kotini oli metsän reunassa, ja kasvoin aikuiseksi varpaat sammalessa. Sen jälkeen, olosuhteiden pakosta, metsä on aina ollut matkan päässä, myös tässä viimeisimmässä kodissa. Metsättömyys on näköjään ollut vuosia oma hirsipuuni, johon olen tottunut – ainakin olen onnistunut vakuuttamaan itselleni, että ei haittaa, vaikkei talon kulmalta alakaan metsäpolkua. Siinä kilpikaarnaisten kotimäntyjen juurella oli lopulta myönnettävä, että pitkäaikainen nyrjähdys on nyt korjattu, olen saanut metsän takaisin. Oppisikohan sitä joskus olemaan vähän vähemmän sinnikäs? Aina ei tarvitsisi yrittää tottua ja sopeutua ja sinnitellä vuosikausia, joskus luovuttaminen olisi ihan terveellistä.

Tänään yritettiin taas remontointia. Huumorintaju oli välillä aika pahasti hukassa, todennäköisesti samassa paikassa kadonneiden yöunien kanssa. Tänään Kanervakummussa ei paistanut aurinko, satoikin välillä. Lämpimän veden puute ärsytti, tavarat olivat hukassa, ja väsytti liikaa. Lopulta saatiin jotain aikaiseksikin.

Työkaluja etsiessä jäin taas makkarin ikkunan taakse vain katsomaan, ja muistin olla onnellinen. Tosi.  Tässä kuva makkarin (kunnostusta vaativasta) ikkunasta ja sen takaisesta maisemasta.

Ensimmäisiä muuttajia

Jotain lohjalaista omasta pihasta; hakkien piilottamasta itänyt pähkinän taimi. Katsotaan, selviääkö pikkuinen. Toisaalta, kaikki symbiontit ovat käyneet katsomassa pohjoisempana Lammin pähkinäpensaita, kenties meillä on toivoa.

Kaivoin mukaan myös pihalle ilmestyneen jasmikkeen taimen. Toivottavasti on pihan hovijasmikkeiden siementaimi, eikä lajikeristeymä.

Laatikollinen omia leluja tulevassa omassa nukkuhuoneessa. Nyt ne odottavat Kanervakummussa, eivätkä enää palaa vanhaan kotiin.

Aina kulkiessa on viety jotain, jota ei enää tarvita, ja joka kestää ulkona tai mahtuu vielä johonkin koloon täyteen pakatussa olohuoneessa. Toistaiseksi muuttaneiden joukossa on erinäisiä puutarhakaluja, pulkat, lumikola, toinen pistolapio, pienet puutarhakalusteet ja kierrätyskasvusäkit.

Satunnaisia keskusteluja Hemstugassa

• vastasiks sä jotain jo niille salaojatyypeille?
• no en mä vielä ku mä ootan et se yks vastaa et voiks ne kaivaa sillai et on vaan yks sivu auki kerrallaan.
• mä maksoin sen muurarin laskun, ja sähkärin, toivottavasti HK:n lasku ei oo tällä viikolla kovin iso
• otaksä ton vikan kupin kahvia, vai voinks mä ottaa sen? ja hei mulla on ens viikolla sitä opetusta koko viikon, sun pitää mennä aikasin et ehdit hakee tytöt, mä ehin viedä ne aamulla

 -------

• HK kysyi että minkä sävyiseksi ne eteisen paneeliseinät tulee
• joo mä laitoin sille jo sähköpostilla ne. Millanen se H:n tuleva opettaja oli? Selittiks se reksi ne taksisysteemit?
• joo, se oli ihan kiva, nuori nainen, H tykkäsi kovasti. Ja joo se puhu siitä taksista, siinä on parinsadan metrin päässä kolme H:n tulevaa luokkakaveria tulossa samaan taksiin
• muistitteks hakee niitä banaanilaatikoita?
• joo ne on autossa
• katotaan jotain ni mä pakkaan noita kenkiä

 -----

• mun pitää muistaa kysyä sieltä rautakaupasta et pystyyks n e tekemään samanlaisen diilin kun se salaojaeristyksen maahantuoja
• lähetiksä jo sen sun matkalaskun?
• en, mut mä laitoin sähköpostia sille välittäjälle. Mä lähen nyt?
• kivaa tanssituntia

 -----

• mihin mä laitan nää?
• ääähhh laita tohon mä otan niistä kuvan ku pitäis laittaa ne myyntiin
• mä en taaskaan muistanu soittaa sille varhaiskasvatuspäällikölle
• no mut hei se kouluasia on kunnossa, paitsi pitää noi paperit täyttää ja lähettää sille reksille.
• laitaks teeveden kiehumaan

-----

• mun pitää käydä rautakaupassa valkkaamas uus kaakeli pikkuvessaan, se minkä mä valitsin oli jo loppu. Mä käyn S:n kanssa sen lääkärin jälkeen
• mä vein muuten sen vesiosuuskunnan liittymishakemuksen J:n postilaatikkon
• Ai hyvä te söitte sen makaronilaatikon
• onks siltä välittäjältä kuulunu mitään?
• katotaan yks jakso jotain, mun pitää ommella noi rikkinäiset vaatteet

 -----

• S tulee jeesimään niiden lattioiden kans
• hei tehäänks me ne massaukset ennen sitä puuhellan muurausta?
• no joo ne on pakko, paljon helpompi tehä, mun pitää soittaa sille nuohoojalle
• huomenna ei hei oo H:n tanssituntia, mut mulla on.
• mun pitää soittaa sille nuohoojalle ensiks. Muistiks kattoo sitä päiväkotia? PItäis mennä käymään siellä
• mitä me tehään lauantaina? hionks mä ne kaapit vielä hienommalla? vai maalaaks sä suoraan?
• äh hitto mun piti kysyä siitä maalista

----- 

• ooksä hei syöny mitään tänään?
• söin mä lounasta
• siel on se viikonlopun sienikastike, keksi jotain sen kanssa
• hei mitä niitten salaojien kanssa nyt tehdään? koska ne pitäis alottaa?
• miten S:llä meni siellä varahoidossa? sanoks ne mitään? Onneks V oli siellä aamulla.

 -----

• mä soitin sille nuohoojalle, se käski soittaa toiselle nuohoojalle, ja mä soitin ja sovin sen kanssa et se menee huomenna käymään siellä ja tekee sit tarjouksen. Pitää kattoo mitä menetelmää se suosittelee siihen massaukseen
• ehitäänks me käydä ostamassa H:lle ne uudet lenkkarit siinä sen kenraaliharjotuksen ja esityksen välissä?
• mut tehäänks me ite se kevytvalu sit siihen? jos se muurari ei tee?
• se välittäjä ei vieläkään laittanu viestiä et onks se yksityisnäyttö tällä viikolla. Onneks P pesi noi ikkunat. Pakko laittaa noita tavaroita johonkin. Ja hei muistakaa pyyhkiä pölyt huomenna.
• haluuks kattoo jotain, pakko viikata noi pyykit tosta ja silittää

Eräänä päivänä valitsin toisin

Joskus pitää kuunnella myös itseään. Ei niin kovin kauan sitten, itse asiassa melko hiljattain, sanoin eräälle henkilölle, että ”Jokainen päivä voi valita uudelleen. Ihan sama, mitä on tehnyt, jokainen päivä voi valita toisin.” Kliseistä, ja jotain sellaista, mitä tulee sanottua ihmisille melko erilaisissakin elämäntilanteissa. En edes jaksa miettiä, monelleko ihmiselle tai montako kertaa olen tuon sanonut. Aika monta. Joka ikinen kerta olen kuitenkin tarkoittanut mitä sanon, ja vilpittömästi ajatellut läheisteni kanssa keskustellessa, että heillä on mahdollisuus uusiin alkuihin. En vaan ole tullut aiemmin ajatelleeksi, että sehän muuten pätee minuunkin.

Mitä sitten, jos oivaltaakin, että myös minä voin valita toisin, vaikka heti huomenna? No eipä kai paljon mitään, ellei todella myös valitse jotain toisin. Ainahan ei tietenkään tarvitse, jos elämässä kaikki on kohdallaan. Uskaltaminen, ja tekeminen, se se vasta vaikeaa on. Siitä huolimatta päätin tehdä niin, omaksi, ja kaikkien muiden hämmästykseksi. Olen kai kaikki nämä vuodet ollut niin selvä mukautujaluonne; sillä mennään, mitä on, vähän muokataan sieltä, mistä se on helppoa. Tyydytään siihen, mihin on ajauduttu. Siihen nähden isojen repäisyjen tekeminen on kai aika odottamatonta.

Meillä on jo koti. Tai, no, kaunis talo, jota on remontoitu meidän näköiseksi pitkään ja hartaasti. Puutarha on ihan hyvän kokoinen, ja olen sitä jo kymmenen kesää rakentanut salaiseksi unelmapuutarhaksi. Lapset ovat syntyneet, ja leikkineet, oppineet kävelemään ja tekemään kärrynpyöriä. Olemme löytäneet ystäviä, oppineet käyttämään paikallisia palveluita, luoneet suhteita ja siteitä ihmisiin ja paikkoihin.  Ja siltikin. Koko ajan, jossain sisällä, kaikki nämä yli kymmenen vuotta, on nakertanut joku ajatusmörkö. Epäilyspeikko.  Ei tämä nyt oikein. Ja onhan tämä nyt ihana mutta. Sisimmässäni tiesin, että rakensin talosta sitä Yhtä Taloa. Sitä, missä olin ollut lapsena kaikkein onnellisin, missä vietin kaikki lomat ja ison osan viikonlopuista.  Sitä, mikä on ollut tyhjillään jo kohta 20 vuotta. Aina olen siitä sanonut, että se on ihana, ja se olisi täydellinen, mutta kun se on siellä ihan väärässä paikassa. Miten millään talolla voi olla mitään mahdollisuuksia, jos se joutuu koko ajan kilpailemaan täydellisen talon mielikuvaa vastaan?

Sanottuani toiselle, että jokainen päivä voi valita toisin, sanoin sen samana päivänä uudestaan itselleni. Sattumalta ajelin sen Yhden Talon suuntaan ihan muihin asioihin, ja tulin sitten myös ajatelleeksi sitä Yhtä Taloa. Ja sitä valintaa. Ja että vaikka olemme asuneet jo yli kymmenen vuotta nykyisessä talossa, se ei silti tunnu Kodilta. Ja ajattelin sitä, että miten onnellinen olin siellä toisessa talossa. Ja sitten ajattelin jo vähän rationaalisemminkin, ja tulin ajatelleeksi, miten lähellä se on rautatieasemaa, mistä on tunnin matka Tampereelle ja Helsinkiin. Seuraavaksi tajunnanvirran otti haltuunsa se aivojen mukautuja-kilttityttö-lohko ja intti vastaan, että sehän tarkoittaisi, että olen tehnyt Virheen, kun ostin nykyisen talon, ja se olisi kamalan noloa myöntää. Että unohdetaan nyt vaan koko juttu, ja jatketaan entiseen malliin, eihän se nyt kovin kamala paikka ole asua, ihan hyvin on mennyt tähänkin asti. Eikä sitä paitsi enää tässä vaiheessa voi ruveta uutta kotia rakentamaan, tai uutta elämää sen puoleen. Mitä ihmiset sanoo.

Niin, mitä ihmiset sanoo. Mitä sitten?  Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni onnistuin vaientamaan sen mukautuja-sopeutujan. Joten, anteeksi Hemstuga, sinussa ei ole mitään vikaa, sinä vain et ole Kanervakumpu. Meillä on paljon tehtävää, mutta me lähdemme nyt, toivottavasti löydämme sinulle uudet asukkaat.