sunnuntai 1. marraskuuta 2015
Remonttiruokaa
Oltuamme heinäkuun alusta asti ilman pesutiloja ja keittiötä, voin sydänverellä vakuuttaa, että ihminen tarvitsee keittiötä paljon enemmän kuin suihkua. Varsinkin näin harrastuskaudella on kohtuullisen helppo järjestää pesu liikuntaharrastuksen yhteydessä. Lasten peseytymisessä on jouduttu turvautumaan vähän turhankin paljon naapuriapuun, koska toisessa tanssikoulussa ei ole suihkuja (!!) ja toiset tunnit ovat koulussa, jonka kolhoon, kylmään kellarisuihkuun en ole raaskinut lapsia komentaa.
Vaan se keittiö. Mikäs sitä oli kesällä grillatessa ja perunoita lasikuistilla keitellessä. Viileämpien ilmojen saavuttua kuistikeittiön rajat tulivat ikävästi vastaan, lähinnä ilmanvaihdon suhteen. Hellalla ruokaa tehdessä ulko-ovi on pakko pitää auki, muuten kuisti on hetkessä täynnä höyryä ja mitä käryä hellalta nyt sitten nouseekaan. En myöskään ole ollut erityisen ihastunut skitsofreeniseen keittiönkorvikkeeseen; jääkaappi ja mikro ovat pikkukamarissa, kahvin- ja vedenkeitin ja leivänpaahdin ovat oikean keittiön puolella. Onneksi sentään ei tarvitse enää käydä kahvikuppia täyttämässä kylmällä kuistilla. Tällä hetkellä aamuinen reitti on suunnilleen näin: puhdas lautanen keittiöstä, jugurtti ja täytteet pikkukamarista tai puuro lasikuistilta, lautanen olohuoneeseen pöydälle; muki keittiöstä, maito mikroon pikkukamarissa, kahvi keittiöstä, olohuoneeseen aamupalalle. Olen aikeissa tuotteistaa tästä oman kotiFit-aktivointi- ja kunto-ohjelman.
Appivanhempien kaapinkätkölöytöjen ansiosta selvisimme pitkälle syyskuuhun pahvisilla kertakäyttölautasilla, sen jälkeen on ollut pakko tiskata. Mukeja, laseja ja ruokailuvälineitä on tiskattu koko ajan, koska muovisia kertakäyttövälineitä ja mukeja en sentään suostunut ostamaan (ekologinen omatunto piti liian kovaa ääntä). Kesällä tiskauskin oli helpompaa, lapsityövoima oli kohtuullisen innokasta, kun ulkona sai loiskutella ja leikkiä pesuvatien kanssa niin paljon kuin halusi. Kuivempi kuri sisätiskauksessa ei selvästi houkuttele yhtä paljoa. Tällä hetkellä tiskaus on siirtynyt siedettävähköön vaiheeseen, jossa vadit sentään ovat jo normaalilla pöytätasolla – keittiön alakaapit ja pöytätaso niiden päällä ovat paikoillaan, vaikkeivät vielä kiinni. Pitkällä tasolla on myös tilaa jättää astiat kuivumaan pyyhkeen päälle, ei tarvitse enää kuivata kaikkia astioita pesun jälkeen.
Ruuasta, sen laadusta, määrästä ja kaikesta muusta siihen liittyvästä murehtimalla olen onnistunut täyttämään Huono Äiti –angstikiintiöni pariksi vuodeksi eteenpäin. En ole koskaan ollut se legendaarinen lähiluomukasvissoseita sormet verillä raastava Täydellinen Äiti, kalapuikot ja pinaattiletut ovat aina kuuluneet meidän arkiruokavalioon, tosin kohtuudella. Tykkään kuitenkin erityisesti viikonloppuisin laittaa rauhassa simppeliä perusruokaa itse, vaikka viikolla yleensä mennään pakastimessa olevilla (viikonlopuista jääneillä) annoksilla ja muilla helpommilla ratkaisuilla. Pakastimeen vaivalla luomani puskurivarasto tuli yllättävänkin nopeasti syötyä, jäljellä on enää kaali-linssi-sienikeittoa, joka kelpaa vain minulle. Kesällä ja sen jälkeen olemme syöneet makkaraa, pitserian pitsaa, pinaattilettuja, tuoretortelloneja, leipää, einespitsaa, pinaattilettuja, makkaraa, leipää, pitsabuffassa, pinaattilattuja, leipää, jugurttia, tuoretortelloneja, makkaraa, leipää. No, on me jotain järkevämpääkin joskus syöty. Hyviksi havaittuja, matalan aidan ruokavaihtoehtoja, jotka eivät aiheuta Huono Äiti –omatunnon huutokohtausta, korkeintaan vaimeita ynähdyksiä:
1. Ne tortellonit; pestolla, raejuustolla, tomaatilla ja kurkulla paranneltuna
2. Barillan valmis tomaatti-oliivikastike, sekaan paistettua lohta (sitäkin saa valmiina palvelutiskeistä) tai vaikka omaa suosikkiani, quorn-rouhetta. Lisäksi täysjyvämakaronia.
3. Valmis tandoori-kastike + 350g tomaattimurskaa (+liemikuutio ja ripaus sokeria) + quorn-rouhe tms (itse en käytä oikeastaan ollenkaan lihaa, mutta kanakin kävisi), lisäksi riisiä.
4. Nutanan valmiit kasvispyörykät tölkissä + peruna/riisi/pasta
5. Apetit kasvispyörykät (pakaste) + lisuke
6. Kokkikartanon valmisruuat – oma suosikkini on kasviskiusaus.
7. Täysmaitoon tehty riisipuuro
Muuraria ei tänäänkään lupauksista huolimatta näkynyt, mutta huomenna alkaa keittiön viimeinen vaihe – toivottavasti. Josko suhteellisen pian saisin kuvia keittiöstä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lasten ruokkiminen remontin keskellä on haastavaa! Aikuisten kesken se on huomattavasti helpompaa, varsinkin kun keittiö ei ole meillä vielä remontin alla. Ja laiskan äidin / vaimon pelastaa läheinen abc, ja siellä syömisestä tulevaa huonoa omatuntoa voi lohduttaa ajatuksella, että siellä saa niin monipuolista ruokaa, ja ainakin on aina tarjolla myös salaattia ja kasviksia! :) Kiva kun löysin sun blogin, varmasti seuraan! Onnea remonttiin, toivottavasti saatte pian muurarin paikalle :)
VastaaPoistaonneksi myös tuosta pitsabuffasta saa myös salaattia, ja siellä on maistunut lapsille myös perunat ja muu "tavallisempi" ruoka. Pidemmän päälle vaan sekin alkaa syödä vähän liikaa remonttibudjettia. Kunhan tuo keittiö tulee, tai ainakin se hella ja uuni, pääsee vähän halvemmalla taas kun voi tehdä kiusauksia ja sosekeittoja.
Poistaja kiva jos tykkäät, koitan kirjoitella jatkossa vähän useammin kuin kerran kuussa!
Kiva kuulla (vaikkei siinä mitään kivaa ole) että täällä ei olla ainoita kyseisen asian parissa taistelijoita. Meillä on ensimmäisen kuukauden vedettömyyden jälkeen tullut vesi, mutta ilman keittiötä ollaan eletty maaliskuusta asti. Ei kylläkään lapsia, mutta aikuistenkin elossa alkaa jo vähän raastamaan. Valmisruuat ja noutoruoka on tulleet tutuiksi, mikä näkyy lompakossa ja vyötäröllä. Tsemppiä teillekin remonttiin!
VastaaPoistaMeillä onneksi tulee pikkuvessaan lämmin vesi, kiirehdittiin sen valmistumista (tai no, ei se valmis ole, mutta lähes) keväällä. Ilman sitä vanhaa lämminvesivaraajaa ja minilavuaaria oltais oltu oikeasti pulassa...
VastaaPoistaPidän peukkuja muurarin saapumiselle!
VastaaPoista