VRR* 2: Vaatesäilytys, osa 1.

Olihan tammikuu, ja helmikuu, ja stressi ja väsymys. Olisin tyytyväisempi, jos ne johtuisivat remontista, mutta enimmäkseen vain ihan tavallisesta arjesta ja töistä. Lisäriesana joulunjälkeisessä elämässä on ollut lähes päivittäinen migreeni, joka (*kop kop*) tuntuu nyt vähän hellittäneen. Illat ovat kuluneet lähinnä niissä ihan pakollisissa arkijutuissa, blogitekstiaihiot ovat vain laimeasti pyörineet takaraivossa. Tuo i-h-a-n-a kevätaurinko herätteli nyt lopulta sen verran, että ensimmäinen jonossa olleista aiheista päätyi tekstiksi asti.




Universumin peruslain nro 294 mukaan vaatesäilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi. Mahdollisesti ehkä niissä jenkkitaloissa, joissa on walk-in –vaatekaapit ja huoneet. Tai ehkä ei edes niissä. Pääongelma vaatesäilytyksen kanssa on yleensä se, että ihmisillä on liikaa vaatteita. Niitä tavallaan ihan kivoja, mut en tänäänkään laita sitä päälle -vaatteita, “tääolimullapäälläkuoltiinekaakertaatreffeillä” -muistovaatteita, tavoitevaatteita, vaatteita, joista ei voi luopua, koska ei pysty tunnustamaan, että tuli tehtyä 189 euron huti, lahjavaatteita, ja sitten vielä ne oikeasti käytössä olevat arkivaatteet, kotivaatteet, juhlavaatteet, kesävaatteet, talvivaatteet, yövaatteet, urheiluvaatteet. Ainakin. Enkä edes aloita lastenvaatteista. Mutta silti, vaikka kuinka onnistuisi karsimaan vaatteitaan, täytyy niitä olla jonkinmoinen määrä, ja ne pitää jossain säilyttääkin.

Hemstugassa oli ensimmäisen kerroksen vanhaan makuualkoviin rakennetut suuret, peilioviset vaatekaapit. Kymmenen vuoden aikana sitä tottui siihen, että vaatteet laitettiin yöksi nojatuolille tai sohvalle, ja puettiin aamulla olohuoneessa päälle. Yllättävän hyvin ne vaatteet kuitenkin pysyivät aisoissa, paitsi silloin, kun pääsivät villiintymään isoiksi kasoiksi pitkin olohuonetta. Jatkuvasti näkyvillä olevat vaatteet häiritsivät yleensä aina sen verran, että kovin usein sitä vaatekasavyöryä ei tapahtunut. Kanervakummun alkuperäinen vaatesäilytys on ollut vähän vastaavasti ensimmäisessä kerroksessa, pikkukamarissa olevat kapeat, kiinteät kaapit, joista kahdessa on tanko ja kolmannessa hyllyjä. En ollut kuitenkaan kovin innostunut enää pukeutumaan ensimmäisessä kerroksessa, joten piti miettiä vaatesäilytystä yläkertaan.



Ratkaisu oli lopulta aika helppo, vaikka vaatikin vähän runkotöitä. Alkuperäiskuntoisessa Kanervakummussa oli vielä jäljellä koko talon mittaiset kylmät sivuvintit (tavaroineen), ja otimme ne nyt kokonaan käyttöön. En halunnut kuitenkaan missään nimessä purkaa vinttien väliseiniä suurentaakseni huonetiloja, vaan vinokattoiset vinttitilat säilytettiin sellaisenaan. Molempiin pitkiin kylmävintteihin laitettiin keskelle väliseinä ja kaikki neljä tilaa eristettiin katosta, ulkoseinästä ja lattiasta. Vanhempien makuuhuoneen kohdalla olevaan vinttitilaan tehtiin sitten vaatehuone, ovikin oli jo valmiina.


Rakenne ulkoseinissä on nyt seuraavanlainen: ulkovuoraus, tervapaperi, selluvillalevy (100mm), ilmansulkupaperi limitettynä (myös kattoon ja lattiaan), uusi koolaus, pintaverhous (kipsilevy). Kattoon avattiin tuuletusaukot räystäälle (tuuletusväli 55-75 mm), ja se eristettiin, rakenne on nyt seuraava: ruodelaudoitus ja vanha kattorunko, lisärungot, tuulileijona (13mm) limittäin kattoladontana siten, että yläpää työnnettiin yläpohjaeristyksen läpi puruvintille, lisäkoolaus, selluvillalevy (50+100mm), ilmansulkupaperi limitettynä, lautakoolaus, pintaverhoilu (kipsilevy). Lattiaan lisättiin purun päälle vähän selluvillaa, ja sen päälle ilmansulkupaperi ja uusi ponttilauta. Sähköt saatiin suurimmaksi osaksi vedettyä kipsilevyjen taakse ja lattialautojen alle.



Katto maalattiin ihan paneelikattomaalilla, ja lattia Betoluxilla, väri on valittu Tikkurilan perinnevärikartasta. Seinät tapetoitiin Hemstugan remontista ylijääneillä rullanlopuilla – osittain nuukuuden vuoksi, osittain nostalgian vuoksi. Voin sitten aina välillä fiilistellä, että tuota tapettia oli Hemstugan makkarissa, tuota yläkerran aulassa. Hupaisan kirjavat seinät eivät haittaa, harvoin sitä kuitenkaan tulee kahvia tarjoiltua vaatehuoneesta. Käytännöllisistä ja taloudellisista syistä varsinainen vaatesäilytyssisustus on ikeaa, vaikka muuten sisustus onkin 50-60-lukuista. Pitkälle, matalalle seinälle laitettiin pitkä vaatetanko, jossa mahtuu roikkumaan kauluspaidat, hameet ja housut ja lasten paremmat mekot. Pidemmille mekoille ja muille liian pitkille vaatteille laitettiin lyhyehkö kaksoistanko. Päätyyn laitettiin korihyllyt, jonne mahtuu suurin osa lopuista vaatteista. Korkealle seinälle laitettiin kapeat hyllyt ja hyllyille koreja, joihin mahtuu sukkia ja alusvaatteita. Korihyllyn ja ulkoseinän väliin mahtuu laukkuja, ja vaaterekin alle harrastuskamoja kasseissaan.






Vaatehuoneessa ei tällä hetkellä ole erillistä lämmitystä, joten se on varsin viileä. Tilassa on yksi ikkuna, jossa alunperin oli vain yksi lasi yhdessä pokassa. Tilasimme siihen puusepältä toisen yksilasisen ikkunan, mutta se on vain nostettu paikoilleen – kiinnitys ja tiivistys puuttuu vielä kokonaan, mikä ei tietenkään ainakaan paranna lämpötaloutta. Valoina on kaksi pystyyn asennettua loisteputkea, koska ainakaan meidän sähkärillä ei ollut vastaavia ledilamppuja. Sähkäri halusi myös asentaa kaksi pistorasiaa, vaikka kummallekaan ei ainakaan vielä ole löytynyt käyttöä. Oven viereiselle päätyseinälle ei mahdu mitään varsinaista säilytystilaa, koska oviaukko on lähes kiinni väliseinässä. Siihen on kuitenkin tulossa isohko soikea peili, ja pari koukkua käsilaukuille ja muulle pienelle tavaralle.

Tässä vaatehuoneessa on vain kahden aikuisen vaatteet, ja lasten juhlavaatteet. Kaikki muu on sitten muualla, palataan niihin sitten myöhemmin.

P.S. ei olis pitänyt manata. Piti taas ottaa särkylääkettä. >_<

* VRR =  virallinen remonttiraportti