Herukoiden kesytys, osa 3: myslipatukat

Kaikkina mehuntekovuosinani minua on harmittanut suunnattomasti viedä kompostiin kaikki se mehun tekemisestä jäävä mäski. Ajattelin aina kaikkea sitä kuoriosan kuitua ja niitä vitamiineja ja siementen rasvahappoja. En kuitenkaan tiennyt mitä tehdä happamalla, karkealla marjarouheella. Paitsi tänä vuonna.

Onneksi on terveysruoka- ja proteiinipatukkatrendi! Kauppojen hyllyt ovat täynnä erilaisia terveyspatukoita, olen itsekin ostanut erilaisia sokeroimattomia pähkinä-marjavalmisteita. Ne muistuivat mieleeni, kun katselin melkein täyttä 10 litran kattilallista marjamäskiä. Erilaisia myslipatukkareseptejä netistä selailtuani päädyin ostamaan erilaisia pähkinöitä ja hiutaleita, ja tein muutamia erilaisia sekoituksia. Perusreseptinä oli

Myslipatukat marjamäskistä

4 dl marjamäskiä
4 dl hiutaleita (kaura/ruis/4-viljan)
2 dl rouhittuja pähkinöitä (cashew/saksan/hassel/manteli)
0,5 dl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 dl hunajaa tai vaahterasiirappia

Kuumenna hunajaa öljyn kanssa kattilassa sen verran, että hunaja liukenee öljyyn helpommin sekoitettavaksi. Sekoita öljy-hunajaseos marjamäskiin, lisää kuivat aineet. Levitä massa leivinpaperin päälle uunipellille, taputtele käsin tai puukauhalla tiiviimmäksi. Paista 10-15 minuuttia n. 150 - 200 asteessa.
Oikea paistolämpötila ja –aika riippuu vähän aineksista; ensimmäinen pellillinen oli vähän turhan well done, ja loput paistoin n. 180 asteessa.



Tein noista raaka-aineista erilaisia yhdistelmiä ja sekoituksia. Kaurahiutaleet ja cashew ovat melko mietoja, ruishiutaleet ja saksanpähkinät taas selvästi voimakkaamman makuisia. Viimeisen satsin tein herkkupatukoita, joihin laitoin ruishiutaleita, kookoshiutaleita, vaahterasiirappia ja saksanpähkinöitä. Kokeilin lisäksi joihinkin annoksiin pellavarouhetta ja kuorimattomia hampunsiemeniä, mutta ne olivat omaan suuhuni turhan voimakkaan ja karvaan makuisia ainakin ilman kypsentämistä. Hunajaa tai siirappia olisi ehkä voinut lisätä vähän enemmänkin, mutta yritin nyt tehdä mahdollisimman terveellisiä välipaloja. Sokeroimaton omena- tai päärynäsose olisi myös varmaankin sopinut mukaan ja antanut lisää makeutta.



Pilkoin paistetun levyn pienehköiksi palasiksi, ja pakastin ne karkkirasioissa, pergamiinipaperia kerrosten välissä. Paistaminen varmaankin auttaa säilymisessä, mutta todennäköisesti palat homehtuvat silti melko nopeasti huoneenlämmössä, sen verran niissä on kosteutta ja lyhytketjuisia sokereita. Jääkaapissa näyttävät säilyvän noin viikon.  Olen nyt ottanut niitä sitten pakkasesta pala kerrallaan pienen välipalan tarpeeseen. Lasten mielestä patukat olivat vähän liian happamia, mutta oma suu tottui kyllä nopeasti. Marjamäskiä oli niin paljon, että pellillisiä tuli viisi – ja paloja yhteensä n. 190. Yhden patukan (vastaa kooltaan kaupasta saatavia raakapatukoita) hinnaksi tuli noin  25 senttiä, tosin en laskenut sähkönkulutusta mukaan. Selvästi halvempaa kuitenkin kuin ostopatukat, ja sokerin määrää pystyy itse säätelemään. Täytyy vain muistaa syödä kaikki sieltä pakastimesta ennen ensi vuoden elokuuta...


P. S. Se mehun käymismysteeri todennäköisesti ratkesi; syy lienee sähläämiseni säilöntäaineen kanssa. Musta-punaherukkamehu, missä muistin liottaa säilöntäaineen lämpimään veteen, on ihan kunnossa, vain vadelmamehu on hiukan käynyt. Onneksi ainakin vielä vain hiukan, eikä se vaikuta makuun. Täytyy vain toivoa, että käyminen pysähtyi, eikä jatku - räjähtelevät mehupullot kellarissa ei olisi kovin mukava yllätys.