Joskus läheisimpienkin ihmisten kanssa voi olla harvinaisen eri mieltä
joistain asioista. Tässä hiljattain juttelin rakkaan ja läheisen, vanhaa taloa
remontoivan ihmisen (enkä tällä kertaa tarkoita puolisoa) kanssa meidän ja
heidän remontista. Olen jo aiemmin kiistellyt saman ihmisen kanssa siitä,
pitääkö puu olla lakattua vai maalattua. Siihen, tai mihinkään muuhun
tyyliasiaan ei tietenkään ole yhtä oikeaa vastausta tai ratkaisua. Rakenneasiat
toki täytyy olla kunnossa, mutta muuten jokainen tehköön omaa kotiaan oman
makunsa mukaan. Joka tapauksessa, tulipa taas kiisteltyä näistä
pintaratkaisuista. Tämän kyseisen läheisen ihmisen mielestä tapetin käyttö on
mielikuvituksetonta, ja maalattu seinä on paljon parempi ja tyylikkäämpi
ratkaisu. No, itsehän olen tietenkin täsmälleen päinvastaista mieltä.
Rakastan tapetteja! Ehkä se johtuu siitä, että lapsuuden kodissa oli vain
maalatut lastulevyseinät, olkoonkin että niissä oli reippaasti väriä. Tai ehkä
siitä, että olen nähnyt niin paljon koteja, joissa on valkoiset seinät. Ehkä
tapetoitu seinä muistuttaa minua alitajuisesti jostain hyvistä
lapsuusmuistoista, tai kenties niistä kirjaelämyksistä, joissa tarinoiden
sankarit asuivat hirsitaloissa ja kivilinnoissa, joiden kylmät seinät oli
peitetty suurilla seinäkankailla. Oli syy mikä vaan, omaa silmää ja sielua
miellyttää tapetoitu seinä. Riippuu toki tapetista, mutta yleensä tapetti tekee
seinästä ja huoneesta elävämmän. Vähemmän tyhjän, vähemmän tylsän.Myönnetään, ruma tapetti voi vaikuttaa ihan päin vastoin. Hemstugan makkarissa oli pitkään kammottava 90-lukuinen, mintunvihreä, tylsä tapetti ja vielä kammottavampi lilan sävyinen, leveä ruusuboordi. Oli melkoisen tyydyttävää repiä sitä irti, kun remontoimme makkarin muutaman vuoden asumisen jälkeen. Aamut olivat huomattavasti miellyttävämpiä sen jälkeen, kun ysärikammotus oli vaihtunut viehkeään Tapettitalon Metsätähti-tapettiin. Hemstugan keittiössäkin aloin viihtyä heti paremmin, kun vastaavanlainen ysäritapetti oli vaihtunut ihastuttavaan, keltaiseen Tapettitalon 60-luvun malliin.
Hemstugasta viisastuneena kävelin Tapettitaloon samalla viikolla kun pankki
oli myöntänyt lainan Kanervakummun ostamiseen ja remontoimiseen. Ensimmäisellä
kerralla sain mukaan nipun vaihtoehtoja. Toisella kerralla astuin sisään
päätösten ja ystävän kanssa. Onneksi otin ystävän mukaan, ja onneksi
mielipiteen muuttaminen ei tässä tapauksessa ole laattatektoniikkaan verrattava
asia. Osa päätöksistä oli nopeita ja helppoja, toisten kanssa täytyi pohtia ja
selata ja miettiä pitkään ja hartaasti. Lopulta kuitenkin oli kaikkien huoneiden
tapetit valittu ja tilattu. Tapettitalon henkilökunta osaa laskea hyvin tapetin
menekin, vaikka meilläkin kaikkien huoneiden kaikki seinät ovat jollain tavalla
rikkonaisia ja/tai epäsymmetrisiä ikkunoiden, ovien ja vinojen kattojen vuoksi.
Lainatili sanoi viuuuuuhhh ja humps, mutta eipähän ole jäänyt yhdenkään huoneen
remontti kesken tapetinpuutteen vuoksi.
Vasta kun tapetit oli jo tilattu, huomasin, että olin tullut valinneeksi
kaikkiin huoneisiin kasviaiheiset tapetit. Tai no, vintin rappukäytävässä on
simpukkakuviota, mutta muut ovat kasveja, enemmän tai vähemmän tyyliteltynä.
Keittiöön valitsin saman tapetin kuin Hemstugan keittiöön. Totesin, että jos
vielä kuuden vuoden jälkeen jaksan ihastella tapettia lähes päivittäin, ehkä se
on hyvä valinta. Enkä ole katunut, pidän edelleen ihanasta, keltaisesta
60-lukuisesta kukkakuosista. Lapset saivat valita omiin ja yhteiseen
huoneeseensa viidestä vaihtoehdosta. Ne kaksi hylättyä vaihtoehtoa eivät muuten
olleet kasviaiheisia! Makkariin valitsin varsin hillityn kuosin, näin
jälkikäteen olisi voinut olla vähän voimakkaampikin, mutta ei tuo valituksi
tullut tammenlehväkään huono ole. Täytyy vain laittaa taulut ja muut paikoilleen
vähän elävöittämään huonetta.
Tapetointi itsessään ei ole vaikeaa. Taannoin opiskelija-aikoina sain
vuokraemännältä luvan tapetoida asunnon omalla kustannuksella. Ostin
alennuksesta halpaa paperitapettia, ja vasta sitten mietin, mitenköhän tämä
tehtiinkään. Onneksi kaksi opiskelukaveria riensivät avuksi, ja kolmeen naiseen
saimme kämpän tapetoitua. Mittaus, vuodan leikkaus, liisteriä, vuota seinään. Ei
sen kummempaa. Se opiskelijakämpän tapetti oli sellaista, mitä ei tarvinnut kohdistaa. Kanervakummun kaikki tapetit ovat kohdistettavia, eivätkä suinkaan siitä helpoimmasta päästä. En ollut vielä aiemmin tapetoinut kuin parilla melko helposti kohdistettavalla tapetilla, joten halusin vähän harjoitella ensin. Onneksi oli sivuvintistä tehty varastohuone, jonka seinät olivat tyhjät. Jyrkästi vinot seinät, neljä nurkkaa ja yksi oviaukko ja yksi ulkonevan nurkan tekevä komeron takaseinä – siinä oli riittävästi harjoitushaastetta. Harjoitteluunkin käytin Tapettitalon tapettia, joka oli hankittu Hemstugan olohuonetta varten. Se ei oikein passannut Kanervakummun huoneisiin, joten kalliista hinnasta huolimatta nyhräsin Niittynätkelmä-tapettia varaston iloksi. Ei se täydellisesti mennyt, mutta tulipahan testattua kulmia ja muita haasteita, ja sitä kohdistamista. Eikä toisaalta tarvinnut kovin paljoa stressata, kun tiesin, että varasto tulee kuitenkin täyteen hyllyjä ja laatikoita. Epäonnistuminen oli sallittu osa harjoittelua. Samanlainen, vaatehuoneeksi tehty sivuvintti tapetoitiin myös, Hemstugan remontista ylijääneillä rullanlopuilla Metsätähti- ja Palapeli-tapetteja. Eivät ehkä kaikkein parhaiten yhteensopivia, mutta vaatehuoneessa ihan riittävän hyvät ja ilahduttavat kuosit.
Kaikki Kanervakummun huoneet tapetoitiin valmisliisterijauheella. En halunnut
käyttää valmiita liistereitä tai varsinkaan liimoja muoviämpäreissä; ne ovat kalliita ja epäekologisia
(astiat, kuljetetaan lähes pelkkää vettä jne). Kotimainen Kiilto tekee
perinteistä tärkkelysliisteriä pahvipakkauksessa, jossa on tärkkelyksen lisäksi
vain homeenestoainetta. Vaikka yleensä tykkäänkin tehdä asioita itse ja alusta
asti, en kuitenkaan edes harkinnut tekeväni itse vehnäjauhosta keitettävää
liisteriä. Useammasta some-ryhmästä olen lukenut monien hyviä kokemuksia ja
kommentteja helppoudesta, mutta en silti oikein jaksanut innostua. Kannattaa
kuitenkin varmasti kokeilla jos asia kiinnostaa, on kuitenkin perinteinen ja
hyväksi todettu liisteri. Kaikki tapetit ovat perinteisiä paperitapetteja, ja niihin tulisi aina käyttää joka tapauksessa tärkkelysliisteriä, ei uusia tapettiliimoja.
Tapetointi sinänsä ei siis ole mitään tähtitiedettä, tapetti, liisteriä,
seinään. Yllättävän usein törmää ennakko-oletuksiin, että se on ihan hirveän
vaikeaa ja hankalaa. No, lähtökohtaisesti ei ole vaikeaa, mutta voi se joskus
aika hermojaraastavaakin olla. Kanervakummussa pääsi myös testaamaan useampaa
eri seinärakennetta. Keittiössä ja lasten makuusopeissa (ja varastossa) on
kipsilevyseinät, molemmissa kammareissa on pinkopahvit, vintinrapussa ja
lastenhuoneessa käsittelemättömät halltex-seinät ja meidän makkarissa tapetoidut
halltexit. Kaikki vähän erilaisia ja kaikissa omat juttunsa. Suurin haaste on
tulla toimeen vanhan talon nurkkien ja vinouksien kanssa. Ainoastaan taaratut,
uudet kipsilevyseinät olivat suorat, muut eivät. Mitä rikkonaisemmat seinät,
sitä helpommin tapetti alkaa myös mennä vähän vinoon, vaikka kuinka käyttäisi
vatupassia. Sitten pitää vain päättää, missä kohtaa sauman taas oikaisee.
Täydellistä saa aikaan melko harvoin, mutta täydellisen näköistä jo
useammin.En näköjään päässyt alkua pidemmälle, täytynee kirjoittaa toinenkin tapetointijuttu ennen kuin ehdin unohtaa kaikki jipot ja kikat, mitä tuli keksittyä kymmenen huoneen tai tilan tapetoinnin aikana.
* VRR = virallinen remonttiraportti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti